Eläminen Pariisissa on jo näppituntumalla kalliimpaa kuin Helsingissä. Viimeiset puoli vuotta rahanmenoa on voinut säädellä aika helposti, kun kaikki rahanreiät ovat olleet likipitäen tukittuina. Vaikka rahaa on mennyt pääasiassa ruokaan ja välttämättömyyksiin, sitä on mennyt. Olen oppinut melko hyväksi tarjoushaukaksi, joten päätin jakaa tarkan markan -vinkkejäni ruokakaupoilla käyntiin ja kaivoinpa mutu-tiedon tueksi verkosta vielä hintavertailudataa Helsingin ja Pariisin välillä.
Vastikään päivitettyjen lukujen mukaan kuluttajahinnat Pariisissa (ilman vuokria) ovat 12,37 % korkeammat kuin Helsingissä. Jos vuokrat lasketaan mukaan menoihin, on kuluttajahinnat Pariisissa 17,68 % korkeammat kuin Helsingissä. Pelkästään Pariisin vuokrat ovat 29,49 % korkeammat kuin Helsingissä. Kuulemma moni vuokranantaja pitää asuntoja paljon myös tyhjillään, koska vuokranantajat eivät halua tinkiä hinnoista ja toisaalta vuokralaisen oikeudet ovat Ranskassa niin hyvät, että hankalia vuokralaisia on toisinaan mahdotonta saada pihalle. Vuokralaisella puolestaan on oltava melkoinen maksukyky jo ennen muuttoa, sillä täällä on tavallista, että takuuvuokra on kolmen kuukauden vuokra.
 |
| Lähde: numbeo.com |
Penninvenyttäjänä Pariisissa
Ensimmäiset puoli vuotta sapattiajastani sain vuorottelukorvausta, joka on noin 70 % palkkatuloista ja summasta vähennetään vielä veroja 25 %. Helmikuun puolivälistä lähtien tuloni ovat olleet pyöreä nolla, mutta tokihan olimme tilanteeseen varautuneet ja suunnitelleet talouttamme yhteistuumin puolisoni kanssa, eikä hän ole jättänyt minua tyystin lehdellä soittelemaan.
Päätin kuitenkin jo tänne muuttaessamme, että vaatteita ostan vain käytettynä tai alesta sekä kampaajallakaan en Pariisissa käy - koska hinnat ovat poskettomat (raidoista keskipitkiin hiuksiin saa pulittaa 250 € eikä summaan sisälly vielä leikkausta). Ravintoiloissa söimme syksyllä maltilla, mutta nyt kun ne vihdoin taas aukesivat, niin käymme varmasti silloin tällöin nauttimassa ammattikokkien tekemästä ruoasta. Hintavertailun mukaan ravintolahinnat ovat Pariisissa jopa 2,7 % matalammat kuin Helsingissä. Pikaruoka sen sijaan on Pariisissa kalliimpaa kuin Helsingissä, ja meillä tutut ”euron juustot” ja vastaavat ovat tällä vieras käsite.
 |
| Lähde: numbeo.com |
En ole mikään kotikeittiön master chef, joten mielikuvitus ja makunystyrät ovat olleet välillä koetuksella, kun mietin päivittäisiä menuja. Olen kyllä löytänyt sisäisen marttani laatiessani viikon ruokasuunnitelmaa kahden lämpimän ruoan taktiikalla, mutta kaukana ollaan vielä Michelin tähden sakarastakin. Onhan se huvittavaa, että täällä ruoanlaittotaidon ja muodin mekassa minä syön jauhelihapihvejä lounaaksi, ostan kuohujuomaa alennusmyynnistä ja livun kirppiskuteissani ohi muotitalojen lippulaivamyymälöiden. Tavallaan siinä piilee myös tämän paradoksini ydin - elän penninvenyttäjänä Pariisissa ja nautin siitä!
Tarjoushaukan tärpit
Vuonna 2018 Ranskassa puhkesi niin sanottu Nutella-sota, kun eräs kauppaketju kaupitteli normaalisti 4,5 euron Nutella-purkkia 1,50 eurolla ja ihmiset tappelivat niistä verissä päin. Tämän jälkeen talousministeri toivoi, ettei kauppaketju houkuttelisi asiakkaita enää alennuksilla. Vaikka täällä ei sattuneen jälkeen juuri sisäänheittotarjouksia näe, olen oppinut aika hyväksi tarjoushaukaksi.
Nykyään tiedän, mitkä tuotteet kannattaa mistäkin pariisilaismarketista ostaa. Joka ketjulla on omat private label -tuotteensa, joiden hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin tunnetut ja kaikissa kaupoissa myytävät valtavirtatuotteet. Esimerkiksi vihannekset ovat edullisimpia Carrefourissa ja sieltä saa usein eurolla luumutomaattirasian tai parsakaalin, kun Monoprix’issa vastaavat tuotteet voivat olla kolme kertaa kalliimpia. Kala on kallista ihan kaikkialla ja tuoreinta se on perinteisillä ruokatoreilla. Casino on myös laajalle levittäytynyt ja edukas päivittäistavaraketju, jonka myymälöitä ei tosin omalla asuinalueellamme sijaitse, joten sen hintataso ja alennussysteemi on jäänyt tuntemattomaksi.
 |
| Lähde: numbeo.com |
Monoprix palkitsee kanta-asiakkaitaan keskittämisalennuksilla. Olemme hankkineet ketjun kanta-asiakaskortin, jonne kertyy saldoa, joka hyvitetään toisinaan kauppalaskun loppusummasta. Logiikka tosin ei ole ihan täysin auennut, mutta yllätys on aina iloinen, kun kassa kysyy, haluammeko hyödyntää alennukset. Monoprix lähettää meille myös postitse paperisia alennuskuponkeja, jotka perustuvat aiemmin ostamiimme tuotteisiin. Voin sitten seuraavan kerran luottotuotettani ostaessa repäistä kauppareissulle mukaan alennuskupongin, joka luetaan kassalla. Ihanan manuaalista! Monoprix-ketju harrastaa myös paljon nipputarjouksia, joissa saat yhdestä tuotteesta jopa 60 % alennusta, kun ostat kaksi samaa tuotetta. Ketjulla on myös pari kertaa vuodessa kantispäivät, jolloin etenkin kodintekstiilit ja tarvikkeet on laputettu 30–60 % alelapuin.
Picard-ketju on erikoistunut vain ja ainoastaan pakasteisiin. Sieltä saa niin marjat, pyreet, piiraat kuin jäätelöt, leivokset ja mikroateriat syväjäädytettyinä, jotta arki olisi joskus helpompaa. Picard on kauppaketju ja sen myymälöitä on lukuisia ympäri Pariisia ja koko Ranskan maata. Heidän konseptinsa perustuu edullisiin hintoihin ja alati vaihtuviin ruokateemoihin. Ketjulla on oma kanta-asiakasjärjestelmänsä, jonka jäsenenä saat (muistaakseni) kaikista tuotteista pienen alennuksen. Eipä normaalihinnatkaan päätä huimaa, ja siitäkös tarjoushaukka tykkää!
Ranskan markettimahdit
Tiesitkö, että Ranska on BKT:ssa mitattuna maailman viidenneksi suurin maa ja toiseksi suurin Euroopassa? Muutama vuosi sitten Ranskassa oli 2000 hypermarkettia ja 10 000 supermarkettia (2016), ja viisi suurinta ketjua ovat Leclerc, Carrefour, Auchan, Cora, Geant Casino ja Intermache.
Carrefour on nyt rantautumassa Suomenkin maaperälle S-ryhmän alabrändinä. Brändi ei olekaan mikään alan pikku puuhastelija, sillä Carrefour on maailman kolmanneksi suurin vähittäiskauppaketju. Muihin Euroopan maihin verrattuna Ranska on ollut viime vuosina ainoa maa, jossa halpaketjujen osuus on laskenut reippaasti. Vuonna 2014 LIDL sulki 150 myymälää Ranskassa.
Ranskalla on siirtomaavuosiltaan merentakaisia alueita, mikä synnyttää tiettyjä erityispiirteitä maan vähittäistavaramarkkinoihin. Esimerkiksi Ranskan Guyanassa tuotetut tuotteet katsotaan kotimaisiksi, kuten banaanit, kiivit ja sokeriruoko. Ranskalaismarkettien juustohyllyt ovat hillittömän kokoisia ja laatuja löytyy sen seitsemääkymmentä sorttia. Suomessa tietyt sesonkituotteet, kuten blinit lukuisine täytteineen, ovat valikoimissa ympäri vuoden. Lihatiskit notkuvat vähän erikoisempia ruhoja, kuten kokonaisia jäniksiä ja viiriäisiä, mikä on itselle joka kerta hienoinen järkytys tiskiä ohittaessa.
Ruokakauppojen viinihyllyt notkuvat kuin Alkossa ikään ja löydät viinin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Toki sommelierit puuttuvat tavallisesta ruokamarketista, sillä heidän puheilleen päästäkseen pitää asioida Nicolas-ketjun myymälässä – tai aidoimmillaan jossain pienessä viinipuodissa. Tavallisien ruokakauppojen valikoimissa on kaikkea kahden euron kyykkyskumpasta varashälyttimillä varustettuihin luksusjuomiin ja isoimmilla ketjuilla on omat brändätyt viinipullonsa. Ajattepa, jos Suomessakin voisi juoda Litukan kuohuviiniä tai S-samppanjaa!
Cordialement,
Pariisin kirjeenvahtaja
Kommentit
Lähetä kommentti