Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2021.

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Pariisi kävellen haltuun - kuvasatoa katujen varsilta

Kuva
  Parikin paikallista on surkutellut minulle sitä, että satun viettämään sapattivuottani täällä poikkeusolojen vallitessa. Vaikka kahvilat, ravintolat ja museot ovat täällä edelleen suljettuina, se ei tarkoita, että minun pitäisi sulkea silmäni kaikelta kauniilta ympärilläni. Olen ottanut kaupunkia haltuun kävellen, mikä onkin nykyisellään paras tapa aistia sen tunnelmaa ja elämänmenoa. Pariisin keskusta on täynnä maalauksellisia näkymiä ja esteettisiä yksityiskohtia, jotka ovat käden ulottuvilla aivan tavallisella kauppareissulla tai päiväkävelyllä. Räpsinkin jatkuvasti kuvia kaikesta silmäkarkista, josta saan nauttia kulkiessani jalkapatikalla. Tietenkin komppaan surkuttelijoita siinä, että vallitseva virustilanne estää aistimasta sellaista pariisilaiselämää, jota matkaoppaat hehkuttavat. Olen kuitenkin aiemmilla Pariisin-reissuillani päässyt kokemaan niitä asioita, joista kaupunki oli aiemmin tunnettu, ja ehkä kesään mennessä jotkin asiat vielä palaavatkin ennalleen. Onneksi myös el

Ensilumi tuli Pariisiin

Kuva
Aamulla hieraisin silmiäni katsoessani ulos ikkunasta. Näkökenttäni edessä ei leijaillut hilsepivi tai rähmärihmasto, vaan ukona satoi lunta! Vasta eilen kuvailin ystävälle Pariisin keliä vihmaisen lokakuiseksi, ja nyt alkoi näyttää siltä, että sää vastaisi kalenterikuukautta. Tokihan lumi on Pariisissa harvinaista, mutta ei poikkeuksellista, joten pitihän sitä lähteä ulos asti ihmettelemään. Päädyimme koko perheen voimin Montmartrelle todistamaan melkoisen extremeä mäenlaskua . Olimme jo aiemmin päättäneet lähtevämme tänä lauantaina Pére-Lachaisen hautausmaalle, josta ikuisen leposijan ovat saaneet muiden muassa Édith Piaf , Jim Morrison , Oscar Wilde , Marcel Proust , Moliére ja moni muu. Kun pääsimme hautuumaan porteille, ne olivatkin suljettu. Oveen oli kiinnitetty kyltti, jossa kerrottiin alueen olevan suljettu sääolosuhteiden vuoksi... lunta oli siinä vaiheessa maassa ehkä noin kaksi senttimetriä, mikä ei tuntunut meistä suomalaisista vielä varsinaiselta lumi-infernolta. Edellä

Marché aux Puces de St-Ouen - kirppiskimulin taivas

Kuva
  RAKASTAN kirpputoreja. Pariisiin muutostamme lähtien olen haaveillut pääseväni sen kuuluisimmalle ja suurimmalle Marché aux Puces de St-Ouen -kirpputorille. Vihdoin viime viikonloppuna toiveeni toteutui ja pääsin sinne hypistelemään aiemmin omistettuja ja rakastettuja tavaroita. Paljon jäi näkemättä, ja tulen varmasti vierailemaan kyseisellä kirppikselle vielä monta kertaa uudestaan. Alue on niin valtava, että siellä kuluisi helposti koko päivä! St-Ouenin kirpputori Pariisissa on perustettu jo 1800-luvun lopussa. Tori on melko vaatimaton nimitys tälle valtavalle basaarille, jota arvellaan Euroopan suurimmaksi kirpputoriksi. Alue on jaettu useampaan eri torialueeseen (marché), joista jokainen on erikoistunut tiettyyn teemaan, kuten antiikki, vaatteet, lasiesineet, huonekalut, musiikki.  Valitettavasti torilla on oma alueensa myös piraattivaatteille ja muulle ei-aidolle-pikamuodille. Itseasiassa jo Garibaldin metroasemalle noustuasi törmäät markkinahumuun, jossa pääosaa näyttelevät uud

Takaisin Pariisissa

Kuva
  Blogissani on ollut parin viikon radiohiljaisuus, sillä vietin joululoman Suomessa. En varsinaisesti suunnitellut lomasta somevapaata, mutta sellainen siitä tuli vähän vahingossa, koska tekemistä oli niin paljon, että ruutuaika jäi vähiin. Parasta Suomen-lomassa olivat omat ihmiset ja koti sekä metsä ja lumi! Paluu Pariisiin sujui mutkattomasti ja kulmat tuntuivat mukavasti tutuilta. Lensimme Suomeen myöhään lauantaina 19. joulukuuta ja saavuttuamme Helsinki-Vantaalle, edessä oli koronatestaus. Suomessahan testaus on vapaaehtoista, mutta omaehtoista 10 päivän karanteenia suositellaan kaikille maahan tuleville. Teettämällä kaksi koronatestiä Suomessa 72 tunnin välillä toisistaan, karanteeniaikaansa voi lyhentää monella päivällä – olettaen, että molemmat testitulokset ovat negatiiviset ja laboratorioissa ei ole ruuhkaa.  Me marssimme mukisematta lentokentän testauspisteelle ja sieltä tutun taksikuskin kyydillä kotiin maskit naamassa. Negatiivinen testitulos tuli jo seuraavana päivänä.