Blogissani on ollut parin viikon radiohiljaisuus, sillä vietin joululoman Suomessa. En varsinaisesti suunnitellut lomasta somevapaata, mutta sellainen siitä tuli vähän vahingossa, koska tekemistä oli niin paljon, että ruutuaika jäi vähiin. Parasta Suomen-lomassa olivat omat ihmiset ja koti sekä metsä ja lumi! Paluu Pariisiin sujui mutkattomasti ja kulmat tuntuivat mukavasti tutuilta.
Lensimme Suomeen myöhään lauantaina 19. joulukuuta ja saavuttuamme Helsinki-Vantaalle, edessä oli koronatestaus. Suomessahan testaus on vapaaehtoista, mutta omaehtoista 10 päivän karanteenia suositellaan kaikille maahan tuleville. Teettämällä kaksi koronatestiä Suomessa 72 tunnin välillä toisistaan, karanteeniaikaansa voi lyhentää monella päivällä – olettaen, että molemmat testitulokset ovat negatiiviset ja laboratorioissa ei ole ruuhkaa.
Me marssimme mukisematta lentokentän testauspisteelle ja sieltä tutun taksikuskin kyydillä kotiin maskit naamassa. Negatiivinen testitulos tuli jo seuraavana päivänä. Odotettuamme vaaditut 72 tuntia olimme varaamassa uutta testiaikaa HUS:sta, mutta yllätykseksemme kuulimme, että Helsinki oli hiljattain tiukentanut testausohjeistustaan ja meidät ohjattiin oireettomina teettämään toinen testi yksityisellä puolella. Testaus hoitui sielläkin vaivattomasti ja toinen negatiivien tulos saatiin aatonaattona. Näin karanteenimme lyheni neljään päivään!
Palatessamme Pariisiin, tuloaulassa ei testauspistettä näkynyt, mutta Suomi ei olekaan riskimaa Ranskan näkökulmasta. Menimmekin testiin apteekkiin, jossa oli oma laboratorio ja tuloksen sai puolessa tunnissa. Kuulin, että riskimaista tulleet lomailijat ohjattiin lentokentällä testiin, jota ennen tuli täyttää monta lomaketta (ja joita lopulta kukaan ei tarkistanut). Jonotettuaan ensin testiin ja sinne päästyään, testattujen piti vielä odottaa lentokentällä tunti testituloksia ennen kuin heidät päästettiin kotiin. Tarina ei kerro, mitä kävi heille, joiden tulos oli positiivinen.
Pro Tip: Jos olet Finnairin kanta-asiakas, saat Terveystalon koronatestistä alennusta.
Pro Tip 2: Ero Pariisin ja Helsingin koronatestausten välillä oli se, että Pariisissa testipuikko ujutettiin molempiin sieraimiin, mutta Helsingissä vain toiseen. Suomessa jopa kohteliaasti tiedusteltiin, että kummasta sieraimesta haluan testin mieluummin otettavan :D.
Oma koti ja omaiset kullan kalliit
Pariisin-kotimme tuntuu jo tutulta tukikohdalta, mutta kalustettu asunto on kieltämättä aika hotellinomainen. Siksi tuntui erityisen ihanalta tulla omaa kotiin tuttujen huonekalujen ja tavaroiden keskelle. Lapsikin leikki innoissaan kaikilla Suomeen jääneillä leluillaan! Karanteenissa ehdimme hyvin kaivaa joulukoristeet ja ikikuusemme esille, ja rakentaa joulun kotiimme. Ensimmäisen päivän pärjäsimme kuivamuonilla ja sitten herkuttelimmekin verkkoruokakaupasta tilaamillamme ruoilla miltei loman lopulle asti.
Parasta Suomen-lomassa oli hyggeilyn lisäksi lähimpien sukulaisten tapaaminen! Vierailimme heti testitulokset saatuamme vanhempieni luona ennen muita kontakteja. Oli ihana nähdä heitä pitkän tauon jälkeen! Seuraavaksi uskaltauduimme mökkimiljööseen lankomiestäni ja anoppiani tapaamaan, jolloin oli mahdollista viettää aikaa yhdessä ulkoillen. Seuran lisäksi parasta mökkeilyssä olivat metsäkävelyt ilman maskia, saunominen ja lumi, joka satoi iloksemme välipäivinä. Lapsi sai tavata ulkona myös paria hyvää ystäväänsä, joiden kanssa hän on ollut kirjeenvaihdossa koko ajan. Pulkkamäki ja lumienkelit olivat pop!
Välipäivinä tuli hoidettua myös monta asiaa, mitä Pariisissa en voinut tai halunnut hoitaa. Kävin hammaslääkärissä, kampaajalla, kasvohoidossa ja rokotuksissa, muutamia mainitakseni. Influenssarokotus oli yksi asia, jota emme yrityksistä huolimatta onnistuneet Ranskassa saamaan, mutta Suomesta sain varattua rokotukset koko perheelle. Olen myös kuullut pariisilaistuttavieni huonoja kokemuksia kampaamo- ja hammaslääkärikäynneistä, niin halusin hoitaa ”pääasiat” kuntoon tutuissa paikoissa.
Mitä asioita ikävöin Suomesta?
Lomalla ja sen jälkeen ehti miettiä, mitä kaikkia asioita arvostan arjessani Suomessa.
Näitä kotoisia asioita minun on ollut ikävä:
1. Omaiset ja ystävät
Tämä otsikko ei vaatine selityksiä. Heti lähtöpäivänä tuli vähän haikea fiilis, kun tiesi että näen vanhempiani todennäköisesti vasta ensi kesänä. Vallitsevasta tilanteesta ja rajallisesta ajasta johtuen en päässyt näkemään kaikkia ystäviäni, joita olin suunnitellut näkeväni. Aika loppui yksinkertaisesti kesken, että olisin ehtinyt sovittaa treffejä suht tiukkaan aikatauluumme.
2. Hiljaisuus, metsä ja luonto
Vaikka asun Helsingissä vilkkaan tien varrella, missä ambulanssit ujeltavat, spårat kolkuttelevat ja autot tööttäilevät, Pariisissa liikenteen häly ja kaupungin jyly ovat omaa luokkaansa. Hiljaisuutta sekä viheralueita saa oikein erikseen hakea. Sen sijaan Helsingissä voin astella aika vaivatta metsäntapaiseen, josta puuttuu puutarhurin tai maisemasuunnittelijan kosketus. Suomessa oli ihanaa kulkea sammaleiden, kuusien ja kallioiden keskellä hiljaisuutta kuunnellen. Metsässä ja luonnossa oleskelu maadoittaa ja se tutkitusti laskee verenpainetta ja sydämen sykettä. Luonnon rauhaa ja hiljaisuutta jään kaipaamaan.
3. Sauna
Ilokseni luin, että suomalainen saunaperinne nimettiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Sauna on tärkeä paikka myös minulle ja olenkin korvannut saunomisen Pariisissa kylpemisellä. Pääsimme nauttimaan kahdesti puusaunan ja kerran sähkösaunan löylyistä Suomi-lomallamme – ah!
4. Kotona puuhastelu
Toisten tavaroiden ja huonekalujen keskellä asuessa ei tunne samanlaista intoa ryhtyä järjestelemään komeroita tai sisustamaan asuntoa kuin kotona. Toki alussa vaihtelin huonekalujen järjestystä ja järkkäilin kaappeja, mutta kaipaan omassa kodissa puuhastelua. Kotona on aika ajoin kiva vaihdella verhoja, siirrellä huonekaluja ja tehdä vaatekaapin inventaariota, mutta samaa pesänkohennustarvetta en Pariisissa tunne – varsinkin, kun vuokranantajamme tyyli on aika erilainen kuin itsellä.
5. Äidinkielellä kommunikointi
Vierailla kielillä toimiminen on yllättävän raskasta, uuden kielen oppimisesta puhumattakaan. On se vaan niin mutkatonta tuottaa puhetta omalla äidinkielellään tajunnanvirrasta syvällisiin keskusteluihin. Lisäksi niiden tutuimpien ihmisten kanssa ei aina tarvitse edes sanoja, kun toinen tietää jo ilmeestä, mitä tarkoitat.
6. Ruisleipä ja kirjolohi
Ruisleipä on ulkosuomalaisten suitsuttama ikiklassikko, jota kaipaa sitä enemmän mitä vähemmän sitä on saatavilla. Pitkän tauon jälkeen oli taivaallista upottaa hapaansa tuoreeseen ruisleipään ja huuhtoa se alas kylmällä (kaura)maidolla. Onhan tuore patonkikin hyvää, mutta rustiikkisin maalaispatonkikaan ei voita ruisleivän aromeja ja suutuntumaa. Tuoretta lohta – tai kalaa ylipäätään – saa Pariisissa toreilta ja vain isompien ruokamarkettien kalatiskeiltä. Muuten myynnissä on melkeinpä vain pakastettuja kalapaloja tai vakuumiin pakattuja fileitä. Myynnissä on myös graavilohisiivuja, joita myydään hämmentävässä kahden sekä neljän tai kuuden siivun paketeissa. Lohen hinta on täällä selkeästi korkeampi kuin Suomessa ja nuo pakastetut ja vakuumiset yritykset ovat kaukana makuelämyksestä. Joululomalla söimmekin lohta varastoon ja hyvää oli!
Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja
Kommentit
Lähetä kommentti