Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Loppuhoppu – nähtävyyksiä, ravintoloita ja rokotuksia


 Ravintolat, museot ja nähtävyydet avautuivat pari viikkoa sitten, mikä onkin pitänyt Pariisin valekirjeenvaihtajan kiireisenä. Kesäkin saapui parahiksi Pariisiin, joten olen päästänyt sisäisen hedonistini valloilleen ja rampannut piknikeillä, terasseilla ja paikoissa, joita en ole vielä ennättänyt valloittaa. Sen vuoksi blogissa on ollut hieman hiljaista viime aikoina, mutta nyt ajattelin raportoida edesottamuksistani parin viime viikon ajalta.

Pariisin-vuotemme lähenee loppuaan ja loppukiri sen kuin kiihtyy, mitä tulee elämyksiin. Toukokuun 19. päivä Pariisissa ja koko Ranskassa avattiin monet kulttuuri- ja ruokailupaikat puolen vuoden kiinniolon jälkeen. Samana aamuna ravintoloiden terassit täyttivät aamukahviaan siemailevista pariisilaisista, ja lounasaikaan oli pöydissä jo suoranaista ruuhkaa. Näky oli epätodellinen, mutta lohduttava – palaisiko Pariisi vihdoin ennalleen? 

Piikki lihassani, rokote hihassani

Koronarokotukset ovat puhuttaneet kovasti myös expat-piireissä, koska alkuun oli epäselvää, saammeko me väliaikaisesti maassa asuvat rokotuksia Ranskasta vai pitääkö meidän lentää Suomeen piikille. Muutama tuttuni oli onnistunut saamaan rokotuksen menemällä jonottamaan ylijäämäannoksia rokotuskeskukseen sulkemisajan tienoilla ja onnistunut sellaisen saamaankin. Samoihin aikoihin, kun oman ikäryhmäni rokotusvuoro Suomessa lähestyi, Ranskassa ilmoitettiin, että kaikki yli 18-vuotiaat saavat varata rokotusajan itselleen samalle tai seuraavalle päivälle Doctolib-terveydenhuoltosovelluksen avulla. 

Ryhdyimme rämpyttämään äppiä herkeämättä, sillä vapaat ajat eivät aivan taikaiskusta ilmaantuneet näkyviin, vaan sovellusta sai päivittää jatkuvalla syötöllä. Onnistuimme kuin onnistuimme varaamaan ajat molemmille perheemme aikuisille peräkkäisiksi päiviksi. Pyysin siippani tulkkausavuksi ja etenimme eri kontrollipisteiden (ilmoittautuminen, yhteystietolomakkeen täyttäminen, lääkärin haastattelu) kautta rokotettavaksi. Kaikelta skarppaamiselta en tajunnut edes kysyä, mitä ainetta he minuun piikittivät ennen kuin luin rokotustodistuksesta Pfizer-Bion Tech -nimen. 

Pistoksen jälkeen kädessäni tuntui kihelmöintiä ja lievää puutumista, joka oli lääkärin mukaan normaalia. Tuntemukset hävisivät vartissa ja lähdimme kohti kotia. Seuraava rokotusaika pitäisi olla jo kuukauden päästä, mikä tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin Suomessa, joten saatan hyvinkin saada tehosterokotteenkin vielä täällä ollessani. Nyt tosin Suomessa uutisoitiin, että rokotusväin tulisi olla 12 viikkoa, joten puntaroin tässä, josko sittenkin tehosterokote pitäisi ottaa vasta koto-Suomessa.


Ravintolaruokaa, vahanukkeja ja taidetta

Ranskalaisten ohella olemme mekin odottaneet ravintoloiden ja kahviloiden aukeamista kuin kuuta nousevaa. Siispä olemme nauttineet jo parit herkulliset terassiaamiaiset ja -lounaat. Ravintolat ja kahvilat eivät saa vielä toivottaa asiakkaita tervetulleiksi sisätiloihin ja ravintoloita on ohjeistettu erottamaan pöydät turvavälein, pleksein tai viherkasvein toisistaan. Turvavälit ovat monessa paikassa kylläkin vain jalo aikomus, sillä moneen paikkaan jonotetaan vapautuvaa pöytää ja todella lähekkäin ravintoloissa istutaan.




Piipahdimme perheen kesken Musée Grévin -vahamuseossa, joka sijaitsee Grands Boulevardsilla 9. kaupunginosassa. Museon perusti journalisti Arthur Meyer 1882, mutta nimensä se sai ensimmäiseltä taiteelliselta johtajaltaan, karikatyristi Alfred Gréviniltä. Museo on yksi Euroopan vanhimmista ja sen esikuvana on toiminut Lontoon Madame Tussaud’s. Itse olen käynyt lontoolaismuseossa 8-vuotiaana, joten kovin syväluotaavaa vertailua en pysty näiden kahden museon välillä tekemään. Pariisin vahamuseon tilat olivat vaikuttavat sisääntuloauloineen ja peilisaleineen. Museon vahanukeista osa oli hyvin aidon näköisiä ja osa vähemmän autenttisia. Nukkien iho ja kasvonpiirteiden aidonnäköisyyttä tuli hämmästeltyä, monen kohdalla odotti milloin silmäripset räpsähtävät tai ilme värähtää. Joukossa oli poliitikkoja, poptähtiä ja urheilijoita sekä tietysti kulttihahmoja Coco Chanelista Edith Piafiin ja Salvador Dalista Picassoon. Upea museo upeissa puitteissa, voin suositella niin pienille kuin isoille Pariisin-kävijöille!





Parin välipäivän jälkeen vierailin Picasso-museossa muutaman ranskan kielikurssilaiseni kanssa. Itse museorakennus on upea barokkityylinen Hôtel Salé -rakennus, jonka porraskäytäväkin on kuin taideteos. Picasso-museossa on parhaillaan esillä Picasso-Rodin-näyttely, jossa on molempien taiteilijoiden teoksia – myös keskeneräisiä. Museon seinään oli ikuistettu Picasson elämäkerran sitaatti
To finish work? […] What nonsense! To finish it means to be through with it, to kill it, to get rid of its soul

Rodin oli kuvanveistäjä, joka innoitti suuresti nuorempaa Picassoa, joka ei monipuolisuudessaan mahdu yhden taiteilijuuden nimikkeen alle - hän teki maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, keramiikkaa ja kirjoitti myös runoja. Picasso oli toinen kubismin kehittäjistä, mutta hänen tuotannostaan voi tunnistaa lähes kaikki 1900-luvulla vallinneet taiteensuuntaukset.





Montparnasse ja Saint-Germain-des-Prés

Viime viikonloppuna lähdimme nauttimaan upeasta auringonpaisteesta Montparnassen kaupunginosaan, jonka hautausmaa on rauhallinen ja esteettinen keidas keskellä vilkasta kaupungin sykettä. Hautausmaalla lepäsivät mm. automies Andre Citroën ja Charles Pigeon, joka tuli tunnetuksi kehittämästään ”ei räjähtävästä” kaasulampusta. Jälkimmäisen herran viimeisestä leposijasta varsin omaperäisen tekee sen hautakiven päällä oleva pronssinen veistos. Se esittää herra ja rouva Pigeonia luonollisessa koossaan makaamassa sängyllä, jonka päädyssä enkeli pitää soihtua (jota on aiemmin valaissut Pigeonin kehittämä kaasulamppu).




Hautausmaalta matkalle jatkui Jardin du Luxembourgiin, joka on kesällä upea näky. On patsaita, suihkulähteitä, millintarkkudella leikattua nurmea, pylväsrivien reunustamia portaikkoja, palmuja, kukkasia – ja taidenäyttely. Matkamme jatkui jäätelötauon jälkeen Saint-Germain-des-Prés -kaupunginosaan, joka sijaitsee Seinen tuntumassa. Tämä on mielestäni Pariisin kauneimpia ja inspiroivimpia kaupunginosia Montmartren ohella! Täältä löydät tyylikkäitä pikkuputiikkeja, gallerioita, ravintoloita ja kahviloita. Aivan kivenheiton päässä on Île de la Citén saari, joka on Notre Damen katedraalin koti. Lähistöllä ovat myös Louvren ja Musée d’Orsayn taidemuseot. Tällä alueella Seinen rannalla sijaitsevat myös kuuluisat käytettyjen kirjojen, lehtien, julisteiden ja postikorttien myyntikojut.






Tällaista on minun Pariisissani tapahtunut lähiaikoina. To do -listallani on vielä muutamia paikkoja, joita haluan nähdä täällä ollessani ja edessä on yksi lomareissukin ennen Suomeen paluuta. Kirjoittanen siitä myös matkakertomuksen, jahka sinne asti päästään, mutta sitä ennen pitäisi pyöräyttää raportti taannoisesta Normandian-matkastammekin. Otan kuitenkin suhteellisen paineitta tämän kirjoittamisen kanssa, koska loppuhoppu 😊. Voi hyvin ja kuulemiin!

Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Mitä eläminen maksaa Pariisissa?