Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2020.

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Hyvää joulua Pariisista!

Kuva
  Kävimme viime viikolla ihailemassa Pariisin joulunalustunnelmaa Champs Elysées’llä ja Hotel de Villen edustalla. Tänä vuonna ei järjestetä perinteisiä joulumarkkinoita eikä suuria seremonioita, ja Champs Elysées'n jouluvalojen syttymistäkin seurattiin television välityksellä. Näiden kuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille hyvää ja lämpöistä joulua! Vuoden viimeisinä päivinä sitä tavataan muistella mennyttä vuotta ja tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä. Haluan kiittää sinua, joka olet lukenut Pariisin kirjeenvaihtaja -blogiani. On tuntunut tärkeältä kertoa elämästäni vieraalla maaperällä ja tässä poikkeuksellisessa ajassa. Kiitos, että olet lukenut tekstejäni ja katsellut kuviani. Pariisilaiselämää on takana nyt viisi kuukautta ja siitä pari kuukautta on eletty kotiarestin kaltaisissa oloissa. Eristyksen vuoksi ”reportaaseissani” on ollut ripaus enemmän kammioperspektiiviä, kuin olin alun perin suunnitellut. Toivottavasti ensi vuonna pääsisin näkemään ja kokemaan enemmän, mitä

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Kuva
77 hehtaaria puutarhaa. 6000 maalausta. 75 metriä pitkä peilisali. 50 suihkulähdettä. Oopperatalo. Kappeli. Nämä kaikki löytyvät Versaillesin palatsista ja sen tiluksilta. Paikalla oli alun perin vaatimaton metsästyslinna, joka levisi vuosien saatossa yhdeksi Euroopan loisteliaimmista palatseista. Tervetuloa virtuaalivisiitille Versaillesiin! Ajattelin rustata blogiin jälleen matkailuvinkin valokuvien kera. Kävin Versaillesissa lokakuussa, mikä on normaalioloissakin turistisesongin ulkopuolista aikaa ja silloin sisään saattaa päästä alle tunninkin jonotuksella. Tavallisena aikana Versaillesissa vierailee noin 7 miljoonaa turistia vuodessa ja turistisesonkina siellä saa varautua tungokseen ja pitkiin jonotuksiin. Nyt Versailles oli hyvin autio, ja siksi ehkä hieman aavemainenkin näky.  Versaillesin valtava palatsi puutarhoineen käsittää yli 80 hehtaaria ja se sijaitsee noin 16 kilometriä Pariisista lounaaseen. Matka taittui sujuvasti RER-junalla, johon aikuisen meno-paluulippu maksoi mu

Kiitollisuuskirjoitus

Kuva
  Olen aivan häkeltynyt siitä, millaisia ihmisiä Pariisissa on sattuman kautta kohdalleni osunut. Nämä ihmiset ovat liikuttavan ystävällisiä, välittömiä ja vastaanottavia. Olen kiitollinen joka ikisestä heistä. Lapsen puolesta olen erityisen onnellinen, sillä ilman hyviä kavereita ja ikäistään seuraa vuodesta olisi tullut pitkä ja ankea. Olen viime aikoina ehtinyt pysähtyä omien ajatusteni äärelle tavallista enemmän, ja kiitollisuus on ollut ajatuskelojeni vallitseva teema. Siispä ajattelin kirjoittaa blogiin tänään kiitollisuuskirjoituksen - senkin uhalla, että jollekin saattaa tulla tästä postauksesta sellainen siirappisometusfiilis, tyyppiä #siunattukiitollinenonnellinen. Täällä, missä olen tutun sosiaalisen verkostoni ulkopuolella ja missä arkeni on hyvin erilaista kuin koto-Suomessa, ystävällisten ihmisten ja eleiden merkitys korostuu. Lapsen koulun kautta olen tutustunut pariin perheeseen hieman paremmin ja olemme viettäneet aikaa myös vapaa-ajalla. Lisäksi puolisoni työkuvioid

Lähestulkoon vapaa kuin taivaan lintu

Kuva
  Kuukauden kestäneet eristystoimet tepsivät Ranskassa siten, että koronan tartuntaluvut suuntasivat laskuun. Niinpä marraskuun 28. päivästä eteenpäin muutkin kuin ruokakaupat saivat taas avata ovensa, mutta ravintolat, kahvilat ja baarit pysyvät edelleen kiinni. Lisäksi ulkonaliikkumisliekaa löystytettiin niin, että saamme liikkua nyt jo 20 kilometrin päähän kodistamme ja jopa kolmen tunnin ajaksi. Olo on kuin lomalle pääsevällä vangilla – luulisin. ”Ajatella, että me nautimme siitä, kun saamme värjötellä täällä kylmässä”, sanoi eräs äiti koulun pihalla eilen. Lapsemme koulussa on nimittäin ollut tapana, että viikon lyhyimpänä koulupäivänä lapset jäävät vanhempineen pihalle hengailemaan ja syömään välipalaa ennen kuin suuntaavat koteihinsa. Koulussa on pieni kahvila, jossa on voinut nauttia kupposen kahvia, teetä tai mehua sekä pullaa taikka leivoksia. Kahvila joutui sulkemaan ovensa jo aiemmin syksyllä ja tiukan confimentin aikana koulun pihalle ei passannut jäädä, ettei aika- ja alu