Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Moi / salut! Olen suomalainen nainen Helsingistä ja muutin vuodeksi Pariisiin perhesyistä. Reilun 20 vuoden työputkeni on nyt paussilla ja ruuhkavuosisykkiminen vaihtui kotirouvuuteen. Samalla tuttuus vaihtui uuden maaperän tunnusteluun ja suomalaisuus maahanmuuttajaidentiteettiin. Tervetuloa lukemaan sähköisiä kirjeitäni, joissa avaan mietteitäni maisemanvaihdoksesta ja pariisilaiselämästä koronan varjossa ja maskin takana! Yhteydenotot: pariisinkirjeenvaihtaja@gmail.com
Kuukauden kestäneet eristystoimet tepsivät Ranskassa siten, että koronan tartuntaluvut suuntasivat laskuun. Niinpä marraskuun 28. päivästä eteenpäin muutkin kuin ruokakaupat saivat taas avata ovensa, mutta ravintolat, kahvilat ja baarit pysyvät edelleen kiinni. Lisäksi ulkonaliikkumisliekaa löystytettiin niin, että saamme liikkua nyt jo 20 kilometrin päähän kodistamme ja jopa kolmen tunnin ajaksi. Olo on kuin lomalle pääsevällä vangilla – luulisin.
”Ajatella, että me nautimme siitä, kun saamme värjötellä täällä kylmässä”, sanoi eräs äiti koulun pihalla eilen. Lapsemme koulussa on nimittäin ollut tapana, että viikon lyhyimpänä koulupäivänä lapset jäävät vanhempineen pihalle hengailemaan ja syömään välipalaa ennen kuin suuntaavat koteihinsa. Koulussa on pieni kahvila, jossa on voinut nauttia kupposen kahvia, teetä tai mehua sekä pullaa taikka leivoksia. Kahvila joutui sulkemaan ovensa jo aiemmin syksyllä ja tiukan confimentin aikana koulun pihalle ei passannut jäädä, ettei aika- ja aluerajat olisi tulleet vastaan. Terrorismin uhka on myös saanut aikaan sen, että rehtorin on pitänyt kieltää koulun pihalla hengailu.
Eilen kuitenkin sattui niin, että kuulumisien vaihto muiden vanhempien kanssa venähti, ja huomasimme rupatelleemme pihalla yli tunnin ja lasten leikkineen niin iloisesti, että kukaan ei raaskinut lähteä kipin kapin kotiin. Koulun kivijalkaan on pystytetty myös pieni joulupuoti, josta saa ostaa mukaan muun muassa koulun omaa glögiä ja leivonnaisia. Kuitenkin kävi niin, että puodin antimet nautittiin tuoreeltaan pihalla eikä kukaan tullut heristämään meille sormeaan. Ihmisistä selvästi aisti, että he kaipasivat vuorovaikutusta ja lapset tietysti vapaata leikkiä. Ja ulkona kylmässä värjöttely ja rupattelu tuntui todelliselta luksukselta edellisen kuukauden kuvun alla -elämisen sijaan.
Keskustelujen aiheena oli Ranskan eristystoimenpiteet, koronarokote ja kaikkea muuta maan ja taviaan väliltä. Keskustelukielenä oli (luojan kiitos) englanti, joten pystyin hieman monisanaisemmin haastelemaan mukana. Rivien välistä oli aistittavissa tuohtumusta Macronin tiukkaa linja kohtaan, ja keskustelukumppanini olivat sitä mieltä, että moni noudattaa maskipakkoa vain koska he eivät halua tulla sakotetuiksi. He olivat kuitenkin tosi iloisia siitä, että nyt olemme saaneet nauttia ulkona liikkumisesta vapaammin – yksi oli tehnyt pitkiä pyöräajeluita ilman maskia ja toinen mennyt kiireettömästi puistoon perheensä kanssa. Itsestänikin tuntui, että viikonlopun päämäärätön katukäyskentely oli ihaninta ikinä!
![]() |
Vuonna 2019 paljastettu Jeff Koonsin Tulips-taideteos osui määränpäättömän sunnuntaikävelyn varrelle. Teos kunnioittaa terrosismin uhrien muistoa. |
![]() |
Kaunis Aleksanteri III:n silta osui myös kävelyreitille. Taustalla Hôtel des Invalides. |
Koronarokotteesta
käytiin myös mielenkiintoista ajatusten vaihtoa, sillä Ranskassa rokote on
ilmeisesti tulossa pakolliseksi ja se herätti ihmisissä voimakkaitakin
mietteitä. Rokotteen turvallisuus mietitytti heitä, koska moni muistaa sikainfluenssarokotteesta
joillekin aiheutuneen vakavan sivuvaikutuksen; narkolepsian puhkeamisen. Sellainenkin
ajatus heitettiin ilmoille, että kuinka suuri houkutus esimerkiksi
urheiluseuroille on ostaa rokotetta jäsenilleen, jotta ”show voi jatkua”. Aika
näyttää, tuleeko rokotteesta maailman pelastaja vai veritimantti.
Eristystoimien osalta tilanne on Ranskassa nyt se, että confinement, eli
ulkonaliikkumiskielto ja lupalappujen täyttöpakko päättyy 15.12., JOS tautiluvut
eivät lähde nousuun ulkona liikkumisen höllettyä. Silloin aukeaisivat myös museot,
teatterit ja elokuvateatterit. JOS tautiluvut jatkavat laskuaan, ravintolat,
kahvilat ja urheilusalit voitaisiin avata 20. tammikuuta 2021. Pidän peukut ja
varpaat pystyssä!
Kommentit
Lähetä kommentti