Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Lähestulkoon vapaa kuin taivaan lintu

 


Kuukauden kestäneet eristystoimet tepsivät Ranskassa siten, että koronan tartuntaluvut suuntasivat laskuun. Niinpä marraskuun 28. päivästä eteenpäin muutkin kuin ruokakaupat saivat taas avata ovensa, mutta ravintolat, kahvilat ja baarit pysyvät edelleen kiinni. Lisäksi ulkonaliikkumisliekaa löystytettiin niin, että saamme liikkua nyt jo 20 kilometrin päähän kodistamme ja jopa kolmen tunnin ajaksi. Olo on kuin lomalle pääsevällä vangilla – luulisin.

”Ajatella, että me nautimme siitä, kun saamme värjötellä täällä kylmässä”, sanoi eräs äiti koulun pihalla eilen. Lapsemme koulussa on nimittäin ollut tapana, että viikon lyhyimpänä koulupäivänä lapset jäävät vanhempineen pihalle hengailemaan ja syömään välipalaa ennen kuin suuntaavat koteihinsa. Koulussa on pieni kahvila, jossa on voinut nauttia kupposen kahvia, teetä tai mehua sekä pullaa taikka leivoksia. Kahvila joutui sulkemaan ovensa jo aiemmin syksyllä ja tiukan confimentin aikana koulun pihalle ei passannut jäädä, ettei aika- ja aluerajat olisi tulleet vastaan. Terrorismin uhka on myös saanut aikaan sen, että rehtorin on pitänyt kieltää koulun pihalla hengailu.

Eilen kuitenkin sattui niin, että kuulumisien vaihto muiden vanhempien kanssa venähti, ja huomasimme rupatelleemme pihalla yli tunnin ja lasten leikkineen niin iloisesti, että kukaan ei raaskinut lähteä kipin kapin kotiin. Koulun kivijalkaan on pystytetty myös pieni joulupuoti, josta saa ostaa mukaan muun muassa koulun omaa glögiä ja leivonnaisia. Kuitenkin kävi niin, että puodin antimet nautittiin tuoreeltaan pihalla eikä kukaan tullut heristämään meille sormeaan. Ihmisistä selvästi aisti, että he kaipasivat vuorovaikutusta ja lapset tietysti vapaata leikkiä. Ja ulkona kylmässä värjöttely ja rupattelu tuntui todelliselta luksukselta edellisen kuukauden kuvun alla -elämisen sijaan.

Eristystoimet ja koronarokote puhuttavat

Keskustelujen aiheena oli Ranskan eristystoimenpiteet, koronarokote ja kaikkea muuta maan ja taviaan väliltä. Keskustelukielenä oli (luojan kiitos) englanti, joten pystyin hieman monisanaisemmin haastelemaan mukana. Rivien välistä oli aistittavissa tuohtumusta Macronin tiukkaa linja kohtaan, ja keskustelukumppanini olivat sitä mieltä, että moni noudattaa maskipakkoa vain koska he eivät halua tulla sakotetuiksi. He olivat kuitenkin tosi iloisia siitä, että nyt olemme saaneet nauttia ulkona liikkumisesta vapaammin – yksi oli tehnyt pitkiä pyöräajeluita ilman maskia ja toinen mennyt kiireettömästi puistoon perheensä kanssa. Itsestänikin tuntui, että viikonlopun päämäärätön katukäyskentely oli ihaninta ikinä!


Vuonna 2019 paljastettu Jeff Koonsin Tulips-taideteos osui määränpäättömän sunnuntaikävelyn varrelle.
Teos kunnioittaa terrosismin uhrien muistoa.


Kaunis Aleksanteri III:n silta osui myös kävelyreitille. Taustalla Hôtel des Invalides.

Koronarokotteesta käytiin myös mielenkiintoista ajatusten vaihtoa, sillä Ranskassa rokote on ilmeisesti tulossa pakolliseksi ja se herätti ihmisissä voimakkaitakin mietteitä. Rokotteen turvallisuus mietitytti heitä, koska moni muistaa sikainfluenssarokotteesta joillekin aiheutuneen vakavan sivuvaikutuksen; narkolepsian puhkeamisen. Sellainenkin ajatus heitettiin ilmoille, että kuinka suuri houkutus esimerkiksi urheiluseuroille on ostaa rokotetta jäsenilleen, jotta ”show voi jatkua”. Aika näyttää, tuleeko rokotteesta maailman pelastaja vai veritimantti.

Eristystoimien osalta tilanne on Ranskassa nyt se, että confinement, eli ulkonaliikkumiskielto ja lupalappujen täyttöpakko päättyy 15.12., JOS tautiluvut eivät lähde nousuun ulkona liikkumisen höllettyä. Silloin aukeaisivat myös museot, teatterit ja elokuvateatterit. JOS tautiluvut jatkavat laskuaan, ravintolat, kahvilat ja urheilusalit voitaisiin avata 20. tammikuuta 2021. Pidän peukut ja varpaat pystyssä!


Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Mitä eläminen maksaa Pariisissa?

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen