Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Muutto – laukussa leipää ja piimää vaan?

 


Tiedätkö sen tunteen, kun olet pakannut lomamatkalle täysin vääriä vaatteita? Tai kun huomaat, että jotain tosi olennaista on jäänyt kotiin? Matkalaukkujen purkamisen jälkeen huomasin heti pari asiaa, jotka unohdin Suomeen: sateenvarjo, pesupussit hienopyykille, kynsiviila, jalkapyyhkeitä, patalaput… Niitä nyt onneksi saa paikallisista kaupoista, joten ei hätää.

Yleensä matkalle lähtiessä pakkaustyylini on aika intuitiivinen enkä juuri käytä muistilistoja. Pari kertaa on käynyt niin, että huomaan perillä, etten ole pakannut esimerkiksi muita sukkia kuin jalassa olevat! Tällä kertaa piti kyllä tehdä myös tärkeiden asioiden lista, koska matkan kesto on tavallista lomareissua paaaaljon pidempi ja noutokustannukset melkoiset.

Vuokrasimme kalustetun asunnon astioineen päivineen, joten käytännössä kaikki tarpeellinen piti pakata matkalaukkuihin ja tuoda lentäen perille. Meillä oli ajatuksena käydä Suomessa koulujen loma-aikoina ja tuoda mm. talvivaatteet tänne syyslomalla. Koronan ja sen mukanaan tuomien karanteenimääräysten vuoksi se ei välttämättä olekaan mahdollista, joten pakattiin nyt kerralla kolmen säätyypin vaatteita mukaan – mutta unohdin kuitenkin sen sateenvarjon!

Meidän maallinen omaisuutemme mahtui käytännössä kuuteen matkalaukkuun ja yhteen käsimatkatavaraan per nenä. Omat luottotavarat tuovat kyllä jollain tapaa turvaa ja ne helpottavat sopeutumista. Laukkuihin pakattiin varmasti asioita, joita turvatarkastuksen läpivalaisussa saatettiin vilkaista toisenkin kerran😊. Maskeja piti sattuneesta syystä pakata mukaan liuta, koska yhdessä vaiheessa niitä ei joka pariisilaiskaupasta saanutkaan. Nopeasti laskettuna niitä oli 15 vähän eri kokoista pakettia.

Nämäkin tavarat lensivät Helsingistä Pariisiin

- kahvakuula 1 kpl

- oma tyyny kaikille

- pehmoleluluja 45 kpl

- suomalaiset ravintolisät ja vitamiinit koko perheelle – yhteensä 18 prk

- kaappeihin kertynyt ja avaamaton kosmetiikka – yhteensä 26 prk

- Play Station -konsoli + 6 peliä + peliohjain + 2 mikrofonia

- Mini Nintendo -pelikonsoli + 2 peliohjainta

- lasten DVD-elokuvia 16 kpl

- lasten kirjoja 30 kpl

-aikuisten kirjoja 16 kpl

- vanhoja ranskan kielen oppikirjoja 5 kpl

- Fazerin suklaalevyjä 8 kpl

- paistinpannu 1 kpl

- Pauligin kahvipaketteja 3 kpl

- suomalaista hammastahnaa ja Xylitol-purkkaa


Cordialement,

Pariisin kirjeenvaihtaja


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Mitä eläminen maksaa Pariisissa?

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen