Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Pari faktaa ja ajatusta koronasta

 



Positiivisten koronatestitulosten määrä on huidellut viime päivinä Ranskassa ennätyksellisissä lukemissa. Yhden viikon sisällä yli 10 000 positiivisen tapakusen raja ylittyi kahdesti. Covid19-testeihin pääsy on ollut hidasta aina ajanvarauksesta testiajan saamiseen ja testiin jonottamiseen. Positiivisten tulosten räjähdysmäistä kasvua selittää se, että testausten viikoittainen lukumäärä on kasvanut toukokuun 200 000 testistä peräti miljoonaan. Ranskan terveysministeri kertoi 18.9. järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että testauskapasiteetti on juuri saavuttanut 1,2 miljoonan testin viikkotahdin.

Ranskan koronastrategiaa viilataan jatkuvasti ja presidentti Macron linjasi hiljattain, että nyt pyritään elämään viruksen kanssa sen sijaan, että se pyrittäisiin kokonaan nitistämään. Maan johdon viesti on se, että hallitus ei tule enää linjaamaan koko Ranskan laajuisia toimia, vaan pikemminkin tehdään lääni- ja kaupunkikohtaisia päätöksiä rajoitusten sekä muiden varotoimenpiteiden suhteen.

Alueellisen johdon rooli korostuu tässä strategiassa ja tiettyjen kaupunkien sekä departmenttien prefektit (ylin johto) linjaavat erilaiset eristystoimenpiteet ym. toimet tartuntojen ehkäisemiseksi. Prefekteillä on nyt täysi valta ja vapaus linjata yksittäisiä departmentteja koskevia rajoituksia ja sääntöjä. Esimerkiksi Pariisi, Nizza ja Marseilles ovat tällä hetkellä koronakartan punaisia alueita ja niissä koronan vastaiset toimet ovat muita departmentteja tiukemmat. Pariisissa on juuri linjattu, että 1.10. alkaen kaikki yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty sekä ravintoloiden on sulkeuduttava kello 22.00 mennessä.



Ilmaisen testaamisen strategia tarkentuu

Toukokuun lockdownin jälkeen Ranskan hallitus yhdessä maan terveysviranomaisten kanssa linjasi, että he pyrkivät tarjoamaan ilmaisia koronatestejä testauspisteineen kaikille ranskalaisille. Tämä lupaus aiheutti kaaosta, epäselvyyttä, pitkiä jonoja ja turhautumista. Takkuilusta huolimatta saavutettiin testauskapasiteetin kasvattamisen tavoite yli miljoonaan testiin viikossa. Massiivisen ja rajoittamattoman testaamisen haittapuolena on ollut, että jonotus on kestänyt tunteja sekä testituloksen saaminen on saattanut venyä viikkoihin. Tuttavieni kautta olenkin kuullut, että ensimmäisiä testausaikoja on tarjottu 10 päivän päähän yhteydenotosta ja testitulokset on luvattu aikaisintaan 7 päivän päähän.

Nyt uusi strategia on, että testit ovat edelleen kaikille ilmaisia, mutta testauksessa priorisoidaan tiettyjä riskiryhmiä, joiden tarkkoja määritelmiä vielä odotetaan. Terveysministeri on juuri aloittanut viikoittaiset lehdistötilaisuudet, joissa hän käy läpi tuoreimmat tautitilastot ja tarkentaa kulloinkin vallalla olevaa strategiaa. Lähipäivinä ja -viikkoina lienee sitten selkeämmät sävelet, mikä on marssijärjestys testauksissa.

Klassikkokysymys: miltä nyt tuntuu?

Omat tuntemukset koronapandemiaa kohtaan ovat alun pelon ja ahdistuksen jälkeen muuttuneet turtumiseksi ja sietämiseksi. Maskin ja käsidesien käyttö ovat jo selkäytimessä, samoin turvavälien pitäminen. Nyt kun mediassakin on julkaistu tutkimustuloksia maskinkäytön hyödyistä, minulla on entistä turvallisempi olo julkisissa paikoissa liikkuessani. Mutta täytyy myöntää, että kun joku yskii tai aivastaa täydessä metrossa tai kauppajonossa, tulee tarve pidättää hengitystä! Pyrin myös välttämään ihmisparvia. Aina se ei toki ole mahdollista.

 Se hiukan ahdistaa, että ummikkona en ymmärrä aiheeseen liittyviä uutisia tai ohjeistuksia enkä saa tai osaa hakea tietoa siitä, miten minun tulisi toimia, jos testiin pitäisi päästä. Sekin tietysti hirvittää, että jos sattuisi sairastumaan vakavasti, miten avuton olo sitä mahtaisi olla esimerkiksi sairaalassa maatessa, kun et ymmärrä mitä hoitohenkilökunta sinulle sanoo tai tekee. Tietysti puolisoni tulkkaa uutisia ja viranomaistiedotuksia ja teidän mihin numeroon pitää soittaa hätätapauksessa. Me olemme toki onnekkaita, sillä koko perheemme on vakuutettu miehen työnantajan puolesta, joten luotan siihen että saamme apua, jos tiukka paikka tulee.

Tilanne on saanut miettimään myös luku- ja kielitaidon merkitystä maahanmuuttajien keskuudessa ihan meillä Suomessakin. Kielitaito on avainkysymys yhteiskuntaan ja kulttuuriin integroitumisessa. Mitä pidempään kelat päässä pyörii, sitä enemmän mietin vaikkapa ihmiskaupan uhreja, joilta riistetään passit, ihmisoikeudet ja heidät viedään vieraaseen maahan, jonka kieltä eivät ymmärrä ja ovat sen informaation armoilla, jota heille välillisesti tarjotaan tai sitten ei. 



Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Mitä eläminen maksaa Pariisissa?

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen