 |
| Photocredit: Redbubble.com, artist: aluap106 ( https://www.redbubble.com/people/aluap106/shop ) |
Mistä on kotirouvan arki tehty? Ökyilystä, kosteista lounaista, tekohiuksista, -kynsistä ja -pirteydestä. Näin ehkä Beverly Hillsissä, mutta ei sentään tässä todellisuudessa. Moni tuttu on kysynyt, onko aikani käynyt pitkäksi, kun en käy töissä. Siispä kerron teille millainen on tyypillinen arkiviikkoni kotirouvana.
Ensin sananen kotirouvuudesta. Koko määritelmä on mielestäni vanhahtava ja vääriä mielikuvia synnyttävä – vaikkakin vitsillä olen itseäni epätoivoiseksi kotirouvaksi kutsunutkin, kun minulta tiedustellaan statustani Pariisissa. Väistämättä määritelmästä tulee (ainakin itselleni) mieleen joko 40-luvun mustavalkoelokuvien pikkurouvat tai tosi-tv:ssä skitsoilevat ökyrouvat botox-huulineen, kasvojenkiristyksineen ja allaspoikaromansseineen.
Olen Pariisissa oloni aikana tutustunut jo muutamaan ns. expat-puolisoon, jotka ovat maassa expatriaatteina* puolisonsa työkomennuksen tai opiskelujen tuomina. Heidän joukossaan on monen alan ammattilaisia, joilla on vahva ammatti-identiteetti ja selkeä palo tekemäänsä työhön. Joku työllistää itsensä freenlancerina ja toinen on virkavapaalla huolehtien lastensa arjen pyörittämisestä. Puolisoiden tehdessä pitkää työpäivää, expat-vaimon tai -miehen vastuulla on yleensä omien ja lasten sosiaalisten ympyröiden luominen sekä koulukuljetusten hoitaminen ja muu osallistuminen lasten koulukuvioihin. Että se siitä mielikuvasta samppanjanhuuruisista lounaista epätoivoisten kotirouvien kokoontumisajoissa 😃.
Voisi kuvitella, että työelämästä ja lapsen harrastusrumbasta pois hyppääminen tuo arkeen paljon joutilaita hetkiä, mutta loppujen lopuksi nykyarjessani on aika vähän sitä omaa aikaa, josta etukäteen salaa haaveilin. Otin sapattivuoteni tavoitteeksi oppia kieliä, kirjoittaa blogia ja viettää laatuaikaa itseni kanssa. Jälkimmäiseen ei juuri ole ollut aikaa viime vuosina arjen hektisyyden vuoksi.
Aina Inkeri Ankeista lainatakseni ”harrastuksiini kuuluu” ranskan kielikurssi kahdesti viikossa sekä työväenopiston ruotsin preppauskurssi ja neurojooga verkossa. Neurojooga kiinnosti sen tähden, että entisessä elämässäni tunsin kroonisen univajeen ja oravanpyöräjuoksun tekevän hallaa muistilleni ja henkiselle jaksamiskyvylleni. Siispä päätin panostaa aivojeni hyvinvointiin nyt kun takomisen tahti hetkeksi hellittää.
Pro tip 1: Kielten opiskelu tekee kuulemma erittäin hyvää aivoille ja voi viivästyttää Alzheimerin taudin puhkeamista jopa viidellä vuodella! Samoin tanssiminen tekee eetvarttia aivojen hyvinvoinnille.
Pro tip 2: Koronan vuoksi verkossa on ennätysmäärä mielenkiintoisia verkkokursseja työväenopistojen webinaareista ja kursseista yliopistojen opintokokonaisuuksiin. Itse olen napannut nuo pari kurssiani ilmonetistä, josta löytyy Helsingin, Espoon ja Vantaan työväenopistojen kurssitarjonta.
Arjen askelkuviot
En nyt kyllästytä sinua minuutintarkoilla aikatauluilla, mutta laskeskelin tässä, että pelkästään pakollisiin kävelymatkoihin kodin, koulun ja oman kielikurssini tiimoilta minulta kuluu viikossa neljätoista tuntia! Ja siihen päälle tulee sitten kaikki muu vapaaehtoinen liikkuminen paikasta toiseen, joten hyötyliikuntaa ja askeleita täällä kertyy rutkasti. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin käytän aikaani ns. pakolliseen kävelyyn yhteensä kaksi tuntia päivässä. Tiistaisin ja keskiviikkoisin koulumatkakävelyn lisäksi käpyttelen usein myös kielikurssipaikkaani, mikä tekeekin yhteensä kolme kävelytuntia molemmille päiville.
Samassa taloudessa asuvan oppivelvollisen vuoksi – ja ansioista – arkeni on hyvinkin kurinalaista heräämisten suhteen, joten en makaa pahnoilla puolille päiville saakka. Meillä on herätys joka aamu 7.30 ja aamutoimien, kouluun kävelyn, kauppareissun ja kotiinpaluun jälkeen olen yleensä takaisin kotona 10 aikaan. Siinä ei sitten kauaa ehdi haaveilla ennen lounaan loihtimista ja syömistä. Tiistaisin ja torstaisin lähdenkin heti lounaan jälkeen kielikurssille ja kurssilta kurvaan suoraan koululle lasta hakemaan. Sieltä suuntaamme kotiin, puistoon tai jonnekin humputtelemaan ja kotona odottavat läksyt, päivällinen ja iltahommat.
Minulla on siis käytännössä kolmena päivänä viikossa omaa aikaa kymmenen ja puoli kolmen välillä, mutta yllättävän nopeasti sekin kuluu, jos käy jossakin tai touhuilee kotona. Ja onhan sekin jo rutkasti enemmän verrattuna aiempaan töihin-ruokakauppaan-kotiin-lapsi harrastuksiin-kotiin-nukkumaan -elämään! Ja mikä ihaninta: nyt tuntuu, että voin olla enemmän läsnä lapselleni, kun takaraivoa ei tao tekemättömien töiden leka eikä meidän tarvitse jatkuvasti juosta kello kaulassa jonnekin. Koulumatkatkin sujuvat leppoisasti rupatellen, kun omassa mielessä ei polttele jo to do -listan seuraava kohta, mikä pitää ehtiä suorittamaan heti-kohta-just-nyt.
Kerran viikossa olen käynyt kävelyllä erään ”kotirouvakollegani” kanssa ja aloitimme juuri lounastreffikäytännön kerta viikkoon. Lisäksi sovimme parin muun rouvan kanssa, että kävisimme kerran viikossa jossain uudessa kulttuurikohteessa yhdessä. Mukavampihan se on porukalla eri kohteissa rampata kuin yksinään 😊.
*expatriaatti tai expatti tarkoittaa ulkomailla tilapäisesti oleskelevaa, yleensä työskentelevää, henkilöä. Sanan taustalla on latinan sanat ex (sanalla on paitsi merkitys ’entinen’ myös merkitys ’poissa’) ja patria (= isänmaa). Sana on lainattu meille englannin expatriate-sanasta.
Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja
Kommentit
Lähetä kommentti