Merde, miten vaikeaa – kieli solmussa kielikurssilla

Ranska on keittotaidon, muodin, diplomatian ja rakkauden kieli. Oma ranskankielentaitoni rajoittuu muutamaan preesensmuotoiseen fraasiin 15 vuoden takaiselta alkeiskurssilta enkä kykene millään muotoa vastavuoroiseen keskusteluun. Täällä aloitin kielen opiskelun nollista natiiviopettajan johdolla, mikä on heittänyt minut epämukavuusalueen keskipisteeseen.

Opiskelen ranskaa neljän muun ummikon kanssa ja jostain syystä koen, että minä olen se kovin luu porukassa. Nelikymppisen aivonesteet tuntuvat olevan jo niin jähmeässä olomuodossa, että mitään ei tahdo jäädä muistiin. Suorastaan v*****aa, kun sanat eivät jää mieleen ja prepositiot, feminiinit sekä maskuliinit tiivistyvät yhdeksi puuroksi pään sisällä.

Ja kenen idea oli tehdä numeroista laskutehtäviä?!? Ihan on tarpeeksi vaikeata yrittää muistaa numeraalien kirjoitus- ja ääntämisasu, saati sitten suorittaa samalla päässälukutehtävää sanoakseen vaikkapa 85. Kyseinen luku kun muodostetaan sanoista quatre-vingt-cinq, eli neljä-kaksikymmentä-viisi. Systeemi perustuu ikivanhaan kaksikymmenjärjestelmään, josta meille suomen kieleen on päätynyt sana tusina, douzaine. Puhelinnumeroakaan eivät nämä vekkulit luettele numero kerrallaan, vaan muodostava niistä ei-niin-näppäriä kahden numeron lukupareja. Pari kirosanaa tähän.

Kurssikaverini ovat Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja Brasiliasta. Portugalin kieliopista minulla ei ole hajuakaan, mutta veikkaan että ainakin kolmella muulla kurssilaisellani on äidinkielensä ansiosta helpompaa hiffata kieliopin koukerot ja muistaa sanojen suvut kuin minulla. Ne ovat olleet minulle vaikeita muistaa myös ruotsissa ja saksassa.

Usko tai älä, mutta joudun täkäläisessä arjessani kommunikoimaan päivittäin myös ruotsiksi. Sen takia käyn myös verkossa työväenopiston ruotsin keskustelukurssilla. Kurssi tosin on ”finladssvenskaksi” ja täällä vastapareinani on ruotsalaisia ja norjalaisia, joiden puhetta on maskien takaa välillä hankala ymmärtää. Joissain tilanteissa sanat tai keinot itseilmaisuun vain loppuvat ja vaihdan englanniksi, joka oli ainakin joskus parhaiten osaamani kieli. Olen kuitenkin huomannut, että kielen vaihtaminen lennosta ei sujukaan ja päädyn änkyttämään ja jäätymään sujuvasti molemmilla kielillä. Uskon, että jos voisin keskittyä vain yhteen kieleen, saattaisin sen taitamisessa vähän edistyäkin. Nyt tuntuu, että millä kielellä tahansa kommunikoin, ulosantini on rallikuskin tasoa.

Ummikkous ja rajallinen kielitaito nostavat pintaan monenlaisia tunteita sekä ajatuksia itseilmaisun ja persoonallisuuden ilmentämisen vaikeudesta silloin, kun kielitaito on rajallinen. Tunteista päällimmäisiä ovat häpeä ja turhautuneisuus; häpeän tankerouttani tai sitä, että en saa aikaan kevyttä jutustelua syvällisempää keskustelua. Tuntuu, että niin minä kuin muut jäävät paitsi vastaparin syvemmistä persoonallisuuden kerroksista. Huomaan miettiväni, pitävätkö muut minua salonkikelvottomana suomalaisjunttina.

Kaikista epämiellyttävistä tunteistani ja hiljaisesta vastarinnastani huolimatta, olen oivaltanut, että kielikurssiryhmään kuuluminen tässä koronaeristyksessä tuo arkeeni kuitenkin jonkinlaista sisältöä ja lisäarvoa. Ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen eläin ja tarvitsee vuorovaikutusta lajitovereihinsa ja jonkin viiteryhmän, johon kuulua. Tässä hetkessä olen vain taantunut sinne luolamiesten ja -naisten tasolle, jossa kommunikoitiin muilla keinoilla kuin Victor Hugoa siteeraamalla.

Ranskan kieli syntyi valloittajien vanavedessä

Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää ummikkousangstia, ajattelin jakaa myös knoppitietoa ranskan kielestä sekä kielten opiskelusta. Kuuntelin ranskan kielen syntyä käsittelevän Aristoteleen kantapään -jakson Yle Areenasta.

Siinä emeritusprofessori Juhani Härmä kertoi, että Ranskan alkuperäiskieli gallia ei ollut kirjoitettu kieli, mutta nykyranskaan siitä on jäänyt joitain paikan nimiä sekä noin 150 maanviljelykseen, luontoon ja eläimiin liittyvää sanaa. Caesar toi Ranskaan sotajoukkojensa lisäksi latinan kielen, ja gallia hiljalleen katosi kokonaan. Ajan saatossa myös latina katosi kansan keskuudesta.

Myöhemmin germaanisten heimojen hyökkäykset saivat aikaan sen, että Saksaa puhuttiin silloisen ranskan rinnalla. Frankkien kieli ja kaksikielisyys vaikuttivat ranskan kielen ääntämiseen. Kaksikielisyysvaihe loppui noin vuoden 1000 paikkeilla. 1400–1500-luvulla Ranskassa oli monia murteita ja kirjallisuutta kirjoitettiin eri murteilla. Ääntämissäännöt sorvattiin 1600-luvulla ja standardoitiin keskiajan jälkeen. Pariisin seudun murre tuli valta- ja kirjakieleksi. Englantilaista sanastoa tuli kieleen 1700-luvulta lähtien ja teollisuuteen ja uusiin elinkeinoihin liittyvää sanastoa 1800-luvulla. Englannin kielessä on yli 50 % ranskalaista ja latinalaista perua.

Oppisiko vanha koira uusia temppuja?

Ihailen lapseni tapaa omaksua uusia kieliä! Hänkin aloitti ranskan opiskelun koulussa tänä syksynä, ja hän osaa jo asioida lähi-boulangeriessa käyttämällä fraasia ”Je voudrais un pain chocolat, sil vous plait”. Itsekin kykenen sönköttämään joitain yksinkertaisia lauseita, mutta menen totaalisen jumiin, kun leipuri tai kassahenkilö esittää kysymyksen tai muuten vain koettaa keskustella kanssani. Kielikurssilla olen oppinut kertomaan itsestäni erilaisia asioita, kuten ikäni, asuinkaupunkini tai millaiset hiukset minulla on, mutta niistä ei tuolla kassajonoissa ja museoiden lippuluukuilla ole toistaiseksi tarvinnut haastella :D.

Tuskailen hataran pääni ja huonon muistini kanssa. Yle Areenan runsauden sarvesta löytyi myös mahtava Ota haltuun oppimistekniikat -sarja, jonka klipeissä oli hyviä muistisääntöjä ja kikkoja. Yhden aion ottaa heti käytäntöön: muistikortit. Jos sinun pitää opetella vaikkapa sanastoa, sinun tulee kirjoittaa kortin toiselle puolelle itse sana ja kääntöpuolelle sanan merkitys kuvittamalla se. Sanan sukua merkitsemään voi keksiä jonkin värin, johon sen yhdistää. Katsotaan, olisiko tästä kikasta hyötyä ranskan kielien opiskelussa.

Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja