Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Näitä asioita meillä tehdään lockdown’ssa


Tämän kertainen ulkonaliikkumiskielto sallii meidän poistua asunnostamme tunnin päivässä ja vain kilometrin säteellä asunnostamme. Sosiaalinen eristäytyminen oli tuttua jo kevään ajalta Suomesta, mutta ulkoilun rajoittaminen on vaikuttanut siihen, mitä meidän perheessämme puuhataan näinä aikoina. Kokosin listan asioista, joita olemme tehneet tavallista enemmän kuluneen kolmen viikon aikana.

Luin juuri hiljattain France 24 -uutissivustolta, että noin 60 % ranskalaisista on laiminlyönyt nykyistä ulkonaliikkumiskieltoa. Poliisi on saanut ihmisiä kiinni attestation-lupalappujen väärentämisestä tai liikkumasta ulkona väärin, eli ei välttämättömin, perustein. Itse olemme suomalaiseen tapaan olleet varsin kuuliaisia sääntöjen suhteen ja viettäneet aikaamme tiiviisti sisätiloissa perheen kesken.

Kotoilun top 5 -lista à la Pariisin kirjeenvaihtaja

1. Nintendon pelaaminen

Minulla oli lapsena 8-bittinen Nintendo, jolla pelasin enimmäkseen Super Mario Bros. -pelejä ja joskus sain kaverilta lainattua Zeldan ja muita mahtipelejä. Vanha konsoli on minulla edelleen tallessa, mutta viime vuosina se on alkanut tökkiä. Hommasin lapselle viime jouluna Nintendo mini classic -pelin, jonka pakkasimme muuttokuormaamme. Nintendoa olemmekin hakanneet urakalla ja olen ilolla seurannut, miten jälkikasvu nauttii sen pelaamisesta yhtä paljon kuin minä aikanaan!

2. Kylpeminen

Suomessa meillä on saunavuoro joka lauantai. Pariisissa emme saunaan pääse, mutta etenkin lapsen iloksi asunnossamme on kylpyamme. Olemme hankkineet erilaisia kylpysaippuoita ja -pommeja, joiden tuoksuista ja väreistä lapsi nauttii kylpiessään. Olemme myös valmistaneet kylpypommeja lelukaupasta ostamamme tee-se-itse-pakkauksen avulla. Olen itsekin käynyt muutaman kerran kylvyssä, ja seuranani on ollut joko äänikirja tai naistenlehti – ja joskus myös lasi viiniä. Lisäksi teen kylppärissä kerran viikossa pidemmän kauneusrituaalin, johon kuuluu kasvokuorinta, -naamio sekä kangasmaski.


3. Ulkoilu säteemme sisällä

Onneksi ulkonaliikkumisaikaamme lisää arkena se, että oppilaitokset ovat antaneet erillisen lupalapun oppilaiden vanhemmille, jotka saattavat ja hakevat lapsia koulusta. Koulumatkaan kulutettu aika ei siten kuluta päivittäistä tunnin ulkonaliikkumisaikaamme, joten ulkoiluun ja asioiden hoitamiseen on jäljellä tuo sallittu tunti. Viikonloppuisin meillä on ollut tapana lähteä tutkimaan lähistöämme eri suunnista ja kyllä tämän säteen sisään on mahtunut joka kerta uusia näkymiä. Eiffel-torni kurkistaa aika monenkin talon takaa, samoin Riemukaari. Täällä Pariisissa ihmiset harrastavat rakennusten seiniin ladottujen pienten mosaiikkiteosten bongailua. Kun he näkevät uuden mosaiikin, he nappaavat siitä kuvan kännykällään. Mekin olemme ”keränneet” muutaman mosaiikin.



4. Suomalaisten tv-sarjojen seuraaminen

Otimme mukaan HDMI-johdon, jolla saamme yhdistettyä läppärin telkkariin. Varsinkin viikonloppuisin olemme asettautuneet herkkujen kera sohvalle ja katsoneet suomalaisia hitti-tv-sarjoja. Katsomme koko perheen voimin mm. Vain Elämää, Masked Singer Suomi, Master Chef Suomi ja Suurin Pudottaja -sarjoja. Lisäksi olemme mieheni kanssa vihdoin löytäneet aikaa katsoa suitsutettua ranskalaista Le Bureau des légéndes -agenttisarjaa, johon olemme totaalisen koukussa. Itse sohvaperunoin myös Ensitreffit alttarilla ja Yökylässä Maria Veitola -sarjojen äärellä. Lisäksi katselen Yle Areenan laatudokkareita ja kulutan myös heidän audio-sisältöjään.

5. Piirtely, askartelu ja ruoanlaitto

Käsillä tekeminen taisi trendata jo keväällä Suomessakin, kun ihmiset leipoivat, neuloivat ja kokosivat palapelejä. Kevään kädentaitojen aalto ei pyyhkäissyt meidän ylitsemme kovin voimakkaasti, koska kätemme olivat täynnä etätöitä ja -koulua sekä viisi ateriaa päivässä -ruokarumban pyörittämistä. Nyt kun koulu – luojan kiitos – pyörii normaalisti enkä itse ole töissä, on aikaa tehdä vähän muutakin. Lapsen kanssa olemme piirrelleet, tehneet hamahelmiä, kovertaneet halloween-kurpitsoja, maalanneet kasvomaaleilla ja tehneet yhdessä ruokaa. Ja on meillä niitä kuuluisia palapelejäkin! Lapsi on myös tykännyt tehdä ”tiedemiesleikkejä”, eli sotkenut kylppärissä eri pesuaineita ja elintarvikkeita kipoissa ja kupeissa keskenään. Hän on myös aktiivisesti kirjeenvaihdossa kolmen Suomen-kaverin kanssa, ja kirjeiden mukana lähtee aina jotain pientä yllätystä, kuten namia, tarroja tai piirustus.

Ahdistaako eristys?

Totta puhuen itseäni ei yhtään haittaa tämä kotona kökkiminen – olen löytänyt sisäisen introverttini! Olen kai saanut viime vuodet juosta tarpeeksi kello kaulassa, että kotoilussa on jotain uutuuden viehätystäkin. Toki tuntuu hassulta olla täällä upeiden nähtävyyksien ympäröimänä ja kulttuurin kehdossa kuin häkkilintu, mutta eiköhän tässä vielä tule aikoja, jolloin pääsen nauttimaan Pariisista hieman vapaammin. Ehdimme onneksi koluta kaupunkia kolmisen kuukautta ennen lockdown’ia ja ehdimme varmasti tehdä sitä vastakin.

Huomenna presidentti Macron pitää puheen, jossa hän kertoo, onko rajoituksia mahdollista purkaa ja millä aikataululla. Pari tuttuani arvelee, että jouluksi avataan pikkukaupat, mutta ravintolat ja kahvilat pysyvät edelleen kiinni. Museoiden ja nähtävyyksien avaamisesta saamme arvatenkin vain haaveilla, mutta eivät ne mihinkään häviä. Tärkeintä olisi kuitenkin  saada tartunnat ja altistumiset laskuun.

Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Mitä eläminen maksaa Pariisissa?

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen