Arkielämän erilaisuudet Pariisi vs. Helsinki

Jokaisessa yhteiskunnassa ja yhteisössä on omat norminsa ja lainalaisuutensa, mitkä piintyvät tapoihin olla ja elää. Sinunkin elinympäristössäsi on varmasti sellaisia ilmiöitä ja toimintatapoja, joiden olemassaoloa et osaa edes ihmetellä. Listasin muutaman seikan kaupunkilaiselämän ilmiöistä, mitkä ovat Pariisissa eri tavalla kuin Helsingissä ja päinvastoin. 

Moni arkinen asia ja toimintamalli ovat sellaisia, joita ei paljoakaan kyseenalaista tai välttämättä arvostakaan, ennen kuin kohtaa niiden täydellisen vastakohdan tai variaation. Vasta kun koet jotain totutusta poikkeavaa, tajuat että jotkin hommat onkin hoidettu aika fiksusti omassa kotikaupungissasi. Tai toisin päin. Listaan ensin omasta mielestäni epämiellyttäviä tai kummallisia asioita, kun vertaan Pariisia ja Helsinkiä. Lopuksi listaan ne asiat, jotka puolestaan itseäni ihastuttavat Pariisissa.

Mitkä asiat Pariisissa vihastuttavat? 

Seksuaalinen häirintä: Olin järkyttynyt, kun tuttavani kertoi, että ns. hinkkaajat ovat Pariisin metroissa melko tavallisia. Hinkkaajat ovat miehiä, jotka painautuvat naisia vasten täysissä metrovaunuissa ja saattavat samalla jopa hipelöidä heitä. Samoin (etenkin nuorille) naisille saatetaan huudella rivouksia varsin avoimesti, ja kuulemma katsekontaktikin voidaan tulkita jonkinlaiseksi seksuaaliseksi viestiksi, joten naisia on kehotettu välttämään niitä miesten kanssa.

Taskuvarkaat: Korviini on kantautunut jo pari tapausta, joissa 13–16-vuotiaiden nuorten kännykkä on yritetty varastaa keskellä katua. Molemmat tapaukset tapahtuivat Trocaderon aukiolla, joka on kuulemma paikallisen poliisinkin mukaan yksi taskuvarkaiden maalittamista alueista. Yksi tapaus sattui iltayhdeksältä, kun 16-vuotias poika odotteli aukiolla kavereitaan ja kuunteli musaa puhelimestaan penkillä istuen. Hänen luokseen oli tullut kaksi miestä, jotka olivat suoraan vaatineet puhelinta itselleen ja kun poika ei ollut vaatimukseen suostunut, olivat miehet suihkuttaneet pippurisumutetta hänen silmiinsä ja vieneet kännykän.

Toinen keissi sattui 13-vuotiaalle tytölle aamun koulumatkalla. Vaikka tyttö oli kadulla kävellessään puhunut puhelimeen äitinsä kanssa, joku mies oli yrittänyt tarttua tytön puhelimeen ja viedä sen. Tyttö oli ruvennut huutamaan (äidilleen) ja pitänyt puhelimesta niin kovaa kiinni, että mies perääntyi ja puikkelehti karkuun. Taskuvarkaat ainakin yrittivät tehdä tihutöitään ennen huomaamattomasti, mutta nyt turistien puuttuessa epätoivo lienee heidänkin keskuudessaan lisääntynyt ja he ovat käyneet entistä röyhkeämmiksi. Onhan Helsingissäkin taskuvarkaita, mutta harvemmin heidän toimensa ovat omaa lähipiiriä koskettaneet. Nämä kaksi tapausta ovat tapahtuneet Pariisin-tuttavillemme puolen vuoden sisällä.

Besserwisserit: Pariisissa keski-ikäisillä miehillä on tapana ojentaa varsinkin lasten äitejä puistoissa, jos lapset heidän mielestään käyttäytyvät liian, noh, lapsenomaisesti. Parikin kertaa olen törmännyt puistoissa siihen, että vanhemmat herrat katsovat asiakseen tulla neuvomaan vanhempia siinä, mikä on hyväksyttävää käytöstä tai miten jossain tilanteessa pitäisi toimia. Harvemmin nuo sedät isille lapsineen tulevat ohjenuoriaan jakelemaan.

Kielipoliisit: Täkäläisillä on todella raivostuttava tapa korjata ulkomaalaisten kielioppivirheitä. Jos satut käyttämään väärää artikkelia nimisanan edessä, he eivät joko ymmärrä sinua tai sitten heillä on pakottava tarve korjata virheesi ja vasta sitten pääsette asiassa eteenpäin. Eräänä kertana halusimme ostaa kadunvarsikuppilasta jääteen, ja myyjä ei tahtonut alkuun ymmärtää lainkaan mitä halusimme, koska käytimme väärää artikkelia - vaikka lauseen lopusta olisi voinut varmasti jotain päätellä, kun juoman brändinimikin äänen lausuttiin. Samoin mansikkaostoksilla torilla törmättiin artikkelimuuriin; kun ensin päästiin yhteisymmärrykseen siitä, kuuluuko käyttää une vai un-artikkelia, myyjä tiedusteli mistä olemme kotoisin. Vastauksen saatuaan hän sitten valisti, että kielitaidossa on pieniä virheitä, mutta ei mitään vakavaa. Koetapa fransmanni itse sanoa suomen kielen pisin sana kerralla oikein: epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän 😁!

Kosteus- ja viemäriongelmat: Ranskassa ei taideta tunnustaa koko kosteus- tai homeongelmien käsitteitä, koska on ilmeisen yleistä, että asunnoissa on trooppisempi tunnelma kuin pitäisi. Meidän kattomme vuotaa jokaisen rankkasateen jälkeen ja olemme asetelleet pyyhkeitä sinne tänne vesipisaroita kuivaamaan. Nyt on kattoremontti onneksi alkanut, joten bongaa vesilammikko -leikin pitäisi pian olla historiaa. Putkimies on vieraillut luonamme jo useampaan otteeseen; ensin hajosi suihkuletku, sitten keittiön allaskaappiin alkoi valua vettä. Seuraavaksi hajosi käsienpesualtaan hana ja eräänä päivänä wc-pöntön painike tippui vesisäiliön sisään.

Nyt jo kertaalleen vaihdettu käsienpesualtaan hana vuotaa jälleen ja putkimies totesi aiemmin vaihdetun hanan olleen viallinen ja nyt se pitää vaihtaa uuteen. Samoin pesukoneesta valuu vettä keittiön lattialle (juu, täällä on aivan tavallista, että pyykin- ja astianpesukoneet sijoitetaan keittiöön ilman mitään tulvasuojia). Olemme puolisoni kanssa todenneet, että Pariisista ei välttämättä kannattaisi hommata omistusasuntoa!

Sataa, sataa ropisee - myös sisällä!

Tuttavani kylpyhuoneen seinästä puolestaan suihkuaa vettä naapurin laskiessa vettä omassa kylpyhuoneessaan, mutta heidän huoltomiehensä mukaan tilanne on hallinnassa eikä mitään suurempaa remonttia tarvita. Olen sellaistakin kuullut, että täällä on täysin tavallista, että kosteusvauriot maalataan piiloon. Aina kun vuokralainen vaihtuu, seinät saavat uuden maalikerroksen, mutta melko pian maalin alta hiipii esiin vanhojen kosteusvaurioiden ääriviivoja. On tapauksia, joissa vuokralainen on joutunut etsimään uuden asunnon, koska ongelmaa ei tunnusteta eikä siten korjata. Kun rakennuksilla on usein ikää kaksisataakin vuotta, tämä lienee on ihan normaalia!

Eläinten jätökset: Pariisin kadut ovat täynnä koirien kakkaa ja lintujen läjiä. Lähes joka askeleella on mahdollisuus astua liukumiinaan, jos ei katso mihin astuu. Koirien omistajat eivät vaivaudu keräämään lemmikkiensä jätöksiä, ja koirat pysähtyvät vaikka keskelle jalkakäytävää, kun luonto kutsuu. Katujen varsille on istutettu puita kauniisiin riveihin, mutta jokaisen puun ympärille on muodostunut kehä linnunkakkaa. Puun alla valojen vaihtumista odotellessa saa jännittää, tippuuko päähän tai olkapäälle tulkun terveiset.

Vihannesvaakojen sielunelämä: Täällä suurin osa hedelmistä ja vihanneksista punnitaan itse vihannesvaa’alla, mutta esimerkiksi kurkku ja kiivit pitää punnituttaa kassalla. En olen vielä saanut selvyyttä siihen, että mikä tekee kurkusta niin erikoisen, ettei sitä saa punnita itse. Monoprix-ketjun kaupoissa on myös näppäriä itsepalvelukassoja, mutta jos satut ostamaan kurkun, et voikaan asioida pikakassalla vaan joudut jonottamaan normikassalle. Toinen hassu yksityiskohta ruokakaupoissa on, että niiden ovenpieliin on liimattu leipä- ja maitohinnastot. Tähän ei paikallinen tuttunikaan osannut kertoa syytä.

Mitkä asiat Pariisissa ihastuttavat?

Jokapäiväiset kohteliaisuudet: Päivää rouva, mitä saisi olla? Hyvää iltaa herra. Kiitos ja näkemiin, hyvä päivän jatkoa! Pidän ranskalaisten tavasta käyttää kohteliaisuusfraaseja arjen tilanteissa. Rouvittelu ja herroittelu voi kuulostaa alkuun melko herraskaiselta, mutta jotenkin tavasta huokuu hyvien käytöstapojen ja kahdenvälisten vuorovaikutustilanteiden vaaliminen. Pitää muistaa, että asiakaskaspalvelutilanteessa niin asiakas kuin asiakaspalvelija puhuttelevat toisiaan Madame tai Monsieur etuliitteellä, joten kyse ei ole arvoasteikosta tai kastijaosta. Olisipa virkistävää kuulla Stadissakin, että kaupan kassa tervehtisi jollain muulla tavalla kuin ”moi” tai ”hei”. Toki se on suoraviivaista, käytännöllistä ja nopeaa eikä meidän kulttuurissamme olla totuttu ylimääräiseen sanahelinään. Näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoina voisi olla ihan hyväkin laajentaa sanastoa arjen kanssakäymisissä.

Esteettisyys ja historian havina: En lakkaa ihastelemasta Pariisin kauneutta; takorautaisia parvekkeen kaiteita, porttikonkien veistoksia, koristeellisia ovenkahvoja upeita kukkaistutuksia. Asumme lähellä Riemukaarta, missä alueen talot ovat järjestäen koristeellisia ja kauniita. Riemukaaren ja talojen ohi kulkiessa tulee miettineeksi, kuinka monta ihmispolvea on niiden ohi ennen minua jo kulkenut ja kuinka paljon yhtä ihmiselämää pidempään nuo rakennukset ovat paikallaan seisoneet. Historialliset rakennukset ja monumentit kiehtovine tarinoineen ovat myös hirmu inspiroivia, vaikkei maamerkkeihin tällä hetkellä sisään pääsekään. Esikaupunkialueelle mentäessä rakennuskanta on moninaisempaa ja modernimpaakin, mutta aina on yhtä kiinnostavaa löytää uusia katunäkymiä ja yksityiskohtia. Täällä kulkee silmät ja aistit enemmän auki kuin tutussa ympäristössä. Onhan toki Helsingissä ja muuallakin Suomessa valtavan kauniita rakennuksia, pihapiirejä ja kokonaisuuksia, mutta ehkä silmä tottuu omiin kulmiin siinä määrin, että Pariisissa koen vielä uutuuden viehätystä!

Makuelämykset: Ranskassa miltei jokainen maakunta tai lääni tuottaa jotain omaleimaista ruokatuotettaan, ja ranskalaisesta keittiöstä puhuttaessa voidaan paremminkin käyttää monikkoa. Provence on tunnettu yrttimausteistaan ja tomaattikastikkeistaan, Bourgogne Dijon-sinapistaan sekä lihastaan ja Champagne samppanjastaan. Ruokakulttuuristaan tunnettu Ranska ja Pariisi eivät nyt oikein ole päässeet oikeuksiinsa, koska ravintolat ovat olleet kiinni marraskuun alusta lähtien (tähän mennessä yli kolme kuukautta). Jotkin ravintolat toki tekevät noutoannoksia tilauksesta ja osa toimittaa myös kotiin, mutta makuelämykset eivät välttämättä ole samanveroisia matkalla viilentyneinä ja kotona nautittuna. 

Maalle ja maakunnille leimallisia makuelämyksiä voi silti hakea kivijalkamyymälöistä ja ruokakaupoista. Leipomoista saa uunituoreita lämpimäisiä patongista croissantteihin sekä taivaallisiin leivonnaisiin, juustokaupoista sen seitsemää sorttia umamin sävyjä ja ruokakaupasta hätkähdyttävän edullisia viinejä - esimerkiksi erittäin hyvä Beaujolais Noveau -viini maksoi noin viitisen euroa. 

Kuohuviiniosastolta täytyy mainita varsin kelpo Montparnasse-kuohari, jonka hinta on kaksi euroa pullolta! Kyseistä kuoharia eivät varmasti sommelierit suosittelisi eikä sitä vieraille kehtaa tarjota, mutta kyllä sitä puolison kanssa perjantai-iltana naukkailee telkkaria katsoessa ja sipsikulhoa tyhjentäessä! Pikaruokapuolella plussaa on se, että Mäkkäristä saa paikallisia erikoisuuksia, kuten MacBaguette sekä legendaarista Filet-o-fish-hampurilaista, joka poistui Suomessa valikoimista jo 2000-luvulla. 

Pro tip: Ranskassa ruokakaupan viinihyllyllä voi mennä sormi suuhun, jos koettaa omin päin valita illan menuun sopivaa viiniä. Tähänkin ongelmaan ovat armoitetut sovelluskehittäjät keksineet ratkaisun: Vivino-sovelluksen. Äpissä voit ottaa kuvan viinipullon etikestistä ja saat näkyviin juoman tähtiluokituksen, jonka sovelluksen muut käyttäjät ovat sille antaneet. Voit myös itse arvostella nauttimiasi viinejä, jolloin juomien arvosteludata kasvaa. Tuo mainitsemani halpis-skumppa oli saanut Vivinossa 3,9 tähteä viidestä (87 arvostelua). Käyttäjät voivat jättää tähtiarvostelun lisäksi omat sanalliset kommenttinsa viineistä. Voit ottaa kuvan myös pullorivistä, jolloin sovellus näyttää kaikkien juomien arviot ja voit valita niistä parhaimman. Ravintolassa puolestaan voit ottaa kuvan juomalistasta, jolloin sovellus kertoo juomien tähtiluokituksen. Näppärää!

Kelpo kalsarikuohari kahdella eurolla.

Elämänrytmi: Ranska on iltavirkkujen ja aamutorkkujen valtakunta. Oma luontainen vuorokausirytmini noudattaa enemmän täkäläistä elämänmenoa enkä pistä lainkaan pahakseni, että koululaisemme päivät alkavat vasta yhdeksältä. Pariisissa toimistotyöt aloitetaan 9–10 aikoihin ja työpäivä päättyy 18–20 välillä – tilanteesta ja työnkuvasta riippuen toki. Näen ikkunastamme Diorin toimistoon, jossa valot palavat monesti vielä yhdeksänkin aikaan illalla. Täällä on tavallista viettää parinkin tunnin lounastauko, joka vaikuttaa siihen, että päivällinen nautitaan kodeissa vasta seitsemän kahdeksan aikoihin illalla. Pitkä lounastauko tai pitkään venyvät työpäivät eivät perheellisenä itseäni houkuta, mutta mielelläni aloittaisin työpäivän vähän myöhemmin, jos saisi valita.

Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja