Vieraalla maalla nyt puoli vuotta majailleena, olen tullut miettineeksi paljon kielitaidon merkitystä sekä sen vaikutusta identiteettiin ja jopa itsenäisyyteen. Omalla äidinkielellä kommunikoidessa on helppo suoltaa suustaan tajunnanvirtaa, eikä puheentuottamisen eteen tarvitse tehdä niin paljoa ajatustyötä. Lisäksi tutulla kielellä jutustellessa persoonallisuuden eri kerrokset ovat mahdollista tuoda paremmin esiin. Suomi on väestöluvultaan niin pieni maa, että kielitaidon merkitys on kiistaton.
Jos kielitaitosi ei ole toisella kielellä yhtä vahva kuin äidinkielesi, keskustelut saattavat jäädä pintapuolisiksi. Lisäksi moni persoonallisuuden vivahde tai luonteen eri kerrokset saattavat jäädä vastapuolelta huomaamatta. Kielitaidottomana sitä tuntee olonsa helposti epävarmaksi ja ulkopuoliseksikin, kun ei kykene ilmaisemaan itseään sanallisesti. Kielitaidoton putoaa helposti pois yhteiskunnan rattailta, mikäli on onnistunut niille alun perinkään kiipeämään. Kielitaidoton on tietyllä tavalla lainsuojaton, jos tämä ei pysty ajamaan omia etujaan, pitämään puoliaan tai ottamaan asioista selvää.
Tiedonhaku verkosta voi olla hankalaa, jos ei osaa syöttää hakukenttään oikeita ranskan kielen sanoja tai termejä. Ranska on maailman neljänneksi käytetyin kieli internetissä, ja ranskaa puhuvia arvioidaan maailmassa olevan noin 274 miljoonaa. Siispä (varsinkaan) suomeksi tai englanniksi googlettelu ei aina tuota toivottua hakutulosta. Tulosten tulkinnassa voi kääntäjäohjelmien tekoäly auttaa, mutta ainakin ranska-suomi-ranska-käännökset vilisevät vielä aika paljon kirjoitus- ja asiavirheitä. Ranska-englanti-ranska-kääntäjä on jo suhteellinen tekoälykäs. Kiireiset pariisilaiset eivät tosin jää kovin moneksi toviksi odottelemaan, että saat näpyteltyä lauseesi älylaitteelle.
Ummikkouden huonoja puolia on, että itsenäisyys ja omatoimisuus on valitettavan rajallista. Tosi monessa asiassa olen joutunut luottamaan mieheni kielitaitoon ja kysyinkin juuri häneltä, että kuormittaako se häntä, kun joutuu kaikki käytännön asiat hoitamaan. Ei kuulemma. Ilman häntä moni arkinen asia jäisi minulta selvittämättä tai hoitamatta. Esimerkiksi putkimiehen tai kattoremonttimiesten kanssa kommunikointi saattaisi tapahtua google translatorin välityksellä, ellei ranskankielentaitoinen siippani olisi lähettyvillä. Samoin hän on saanut hoitaa lomareissujemme junalippujen varaamiset ja yhteydenpidon majoituspaikkoihin. Nostan hattua joka ikiselle, joka on muuttanut maailmalta Suomeen ja on opetellut vaikean kielemme!
Tiedän parikin henkilöä, jotka ovat asuneet Pariisissa yhdestä kymmeneen vuotta, eivätkä he ole ottaneet stressiä ranskan kielen oppimisesta. Heidän toimintaympäristönsä on sellainen, että he pärjäävät englannilla ja ovat opetelleen muutamat perusfraasit ranskaksi. Olen hyväksynyt sen, että minusta ei tule ranskan kielen maisteria tällä reissulla ja tärkeintä on pystyä kommunikoimaan niillä kielillä, joita arjessamme tarvitsemme. Tietysti se on käynyt mielessä, että jos minä tai lapseni joutuisimme hätään tai jommallekummalle sattuisi haaveri, osaisinko toimia riittävän systemaattisesti sekoillessani sanoissa apua pyytäessä. Mutta turha kai asioita on etukäteen murehtia, eiköhän tilanteet aina jotenkin ratkea!
Je parle suédoise et anglaise
Niin hullunkurista kuin se onkin, kommunikoin Pariisissa päivittäin ruotsiksi ja englanniksi, koska ranska on valitettavasti jäänyt minimiin paikallisen verkoston puuttuessa. Omassa ja lapseni lähipiirissä on pääasiassa pohjoismaalaisia. Olen pannut merkille, että kun en osaa ruotsia täydellisesti, tai varsinkaan riikinruotsia, jätän aloittamasta tiettyjä keskusteluja tai osallistumatta yleiseen jutusteluun. Koska en osaa välttämättä ilmaista mielipiteitäni ja näkemyksiäni tarpeeksi hyvin, tyydyn myötäilemään tai olla ottamatta kantaa asioihin. Olen tietyllä tavalla normaaliakin sovinnollisempi vieraalla kielellä, vaikken mikään rettelöitsijä tai vastarannankiiski äidinkielellänikään ole.
Vaikka englannin sanavarastoni ja kielitaitoni on ruotsia paremmalla tolalla, siinäkin riippuu hieman tilanteesta ja päivästä, kuinka hyvin kielenkannat laulavat. Jos olen väsynyt tai muuten epäorientoitunut small talk -hetkeen, tuntuu ettei keskustelu oikein lähde lentoon. Ja sama lainalaisuus pätee tietenkin myös kotimaisella keskustellessa, koska aina ei vain ole rupattelufiilis. Tuntuu, että ruotsalaiset ovat niin kovin impulsiivisia, ekstroverttejä ja sanavalmiita meihin suomalaisiin – tai ainakin minuun – verrattuna, että heidän kanssaan on jatkuvassa improvisaatioteatterissa!
Pyrin nyt muutaman vuoden uinumisen jälkeen vahvistamaan ja ylläpitämään ainakin ruotsin ja englannin kielitaitoani. Ja kaipa se valmius ranskaankin jossain aivokuoren alla lymyilee – vielä kun vain pääsisi treenaamaan sitä ihan aidoissa puhetilanteissa eikä spennaisi sen puhumista niin pirusti. Käyn nyt verkossa työväenopiston Förbättra din muntliga svenska -keskustelukurssia, joka on ollut todella mieleinen - oikein odotan joka viikkoisia tuntejamme. Opettaja on ihanan kannustava ja ammattitaitoinen. Hän kokoaa joka viikolle materiaalia 2–4 eri aiheesta, joista keskustelemme pienryhmissä. Verkkototeutus on toiminut erittäin hyvin ja opettaja on todella näppärä kurssialustan moderoija. Voin suositella kurssia kaikille, jotka haluavat rapsuttaa ruostetta ruotsin kielitaitonsa pinnasta! Olen suunnitellut jatkavani kielten harrastamista myös Suomeen palattuani, jos vain aikataulut sen sallivat.
Tämä kokemus tulee varmasti opettamaan jälkikasvuammekin siinä, että kielitaidolla on suuri merkitys heti, kun matkustaa merta edemmäs. Toivon, että hänellä herää kiinnostus eri kulttuureita ja kieliä kohtaan. Tämä vuosi on mahtava oppi maailman ja ihmisten erilaisuudesta ja moninaisuudesta.
Ulos mukavuusalueelta ihan joka päivä
Jokin aika sitten törmäsin somessa näyttelijä Kiti Kokkosen epämukavuushaasteeseen, johon häntä oli innoittanut toinen näyttelijä, Pamela Tola. Haasteen ideana on tehdä asioita, joita ei osaa tai halua tehdä, taikka tehdä asioita, joita ei ole tullut tehneeksi. Tola itse piti punaista toppatakkia sisätiloissa, koska a) inhosi punaista väriä ja b) ei ole koskaan käyttänyt toppatakkia sisällä. Kokkosen versio epämukavuusalueelle hyppäämisestä oli käyttää korkokenkiä hänelle tavanomaisempien töppösten sijaan. Niinpä hän töpsötteli korkkareissa ja kotiasussa Instaan lataamassaan videossa.
Tempaus oli tietysti tyystin humoristinen ja sen pointti oli tuoda hyvää mieltä ihmisten karanteeniarkeen. Se sai kuitenkin ideoimaan jo omaa videoversiotani, jossa kuvaan päivittäisiä – kiusallisiakin – tilanteitani, joissa yritän selviytyä small talk -hetkistä riikinruotsalaisten ja norjalaisten joukossa :D. Se jäänee kuvaamatta, mutta itselleni tämä mamu-identiteetti on todellinen päivittäinen epämukavuushaaste. Mikä olisi sinun epämukavuushaasteesi? Kerro se kommenttikentässä!
Kommentit
Lähetä kommentti