 |
Tämä kuva Muumipapan mietelauseesta on napattu Kansallismuseon
Rohkeus, rakkaus, vapaus -näyttelystä.
|
Aikuisten
kesken toisen reissutyö tai piiiitkä työreissu ei yleensä ole ongelma. Mutta silloin
kun kuviossa on mukana lapsia, pitää laittaa keittiöpsykologin hattu päähän.
Meidän vanhempien tahtotila oli, että vuosi sujuisi koko perheen kannalta
tasapainoisesti ilman eroahdistuksia sekä arkea pyörittämään jäävän vanhemman –
eli minun – ylikuormittumista. Niinpä muuttoajatusta vastustaneelle jälkipolvelle
suunnattu sloganimme oli: koti on siellä, missä on perhe.
Kun lähtöpäätös oli tehty, minun piti ryhtyä miettimään käytännön ratkaisuja oman palkkatyön suhteen. Tietotyöläiselle
työn tekeminen ei ole maantieteellisesti sidottua, mutta (tunnin) aikaero yhdistettynä
koululaislogistiikkaan olisivat jättäneet päivään vain vähän varsinaisia
työtunteja. Ranskassa alakoululaiset eivät kulje yksin kouluun, siispä Pariisissa
tärkein luottamustehtäväni olisi lapsen kouluun saattaminen ja sieltä haku. Pariisissa
koulut alkavat noin kello 9, eli kello 10 Suomen aikaa ja koulupäivä päättyy
paikallista aikaa kello 15 (FIN 16).
Selvitin, että täyttäisin vuorotteluvapaan kriteerit. Esihenkilöni ja HR-päällikkömme
olivat alusta asti todella suopeita sapattivuotta kohtaan ja allekirjoitimme
vuorotteluvapaasopimuksen. Jos kiinnostuit vuorotteluvapaasta, kerron sen
hakemisesta tarkemmin täällä!
Koronan muotoinen varjo matkasuunnitelmien yllä
Vuorotteluvapaaseen liittyvät paperit olivat jo vetämässä, kun koronaviruspandemia nosti rumaa päätään meillä ja maailmalla. Koronakevät sai kyseenalaistamaan koko reissun, koska Ranska oli ja on yksi COVID19-viruksen pahiten runtelemista Euroopan maista.
Ranskan viranomaiset määräsivät ihmiset eristäytymään koteihin sakkojen uhalla miltei kolmeksi kuukaudeksi. Kotoa sai poistua vain tunniksi ja silloinkin mukana piti olla paperi, jonka väri kertoi millä asioilla sitä liikutaan: kauppa-, apteekki tai muu välttämätön käynti. Koiraa sai ulkoiluttaa kotitalon liepeillä ja koirien lainaamisesta tuli tiettävästi aika suosittu tapa ulkoiluttaa myös itseään👇.
 |
Tämä kuva pyöri somessa Ranskan lockdownin aikaan. Copywright: Mokie.
|
Mietin, onko siinä sitten mitään mieltä istua neljän seinän sisällä ja pitää etäkoulua vieraalla kielellä, jos sama toistuisi syksyllä. Tai jos me vanhemmat sairastuisimme vakavasti - mitä tapahtuu jälkikasvulle vieraassa maassa, missä ei ole mitään turvaverkostoa?! Peloista huolimatta päätimme lähteä.
Toukokuussa 2020 rajoituksia, kuten sosiaalista eristäytymistä sekä ulkoliikkumis- ja kokoontumiskieltoja alettiin Ranskassa hiljalleen purkaa ja kesällä tautitapaukset alkoivat hiipumaan. Heinäkuun lopulla tautiluvut alkoivat taas nousta etenkin työikäisten keskuudessa. Sama ilmiö näkyi ympäri Eurooppaa, kun kesä ja aurinko houkuttelivat ihmiset kodeistaan ulos festareille, piknikeille ja juhliin.
Muuttoamme edeltävällä viikolla Ranskassa raportoitiin 3000 uutta koronatapausta päivittäin. Saavuttuamme maahan, uusia tautitapauksia sitten kevään piikkien raportoitiin lähes 5000 päivässä. Toki pitää muistaa, että Ranskan väkiluku on 66,99 miljoonaa (2019) ja suur-Pariisin noin 11,9 miljoonaa (1.1.2020), joten prosentuaalisesta vaikkapa Suomen tautilukuihin verrattuna luvut eivät välttämättä olisi niin huolestuttavia. Pessimisti koettaa ajatella positiivisesti siinä vaiheessa, kun ei ole vaihtoehtoja😉
Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja
Kommentit
Lähetä kommentti