Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen

Kuva
  Viime päivinä olen tehnyt henkistä tilinpäätöstä sapattivuodestani Pariisissa ja miettinyt paljon, mikä on ollut sen suurin anti. Vieraalla maaperällä oppii paljon itsestään, mutta myös oman maansa yhteiskuntarakenteista ja oman sosioekonomisen lokeronsa eri puolista. Suuri osa itsetutkiskelua aiheuttaneista tilanteista ja ympyröistä on tullut lapseni kouluyhteisön kautta, minkä koin aluksi isoksi epämukavuustekijäksi erityisherkkyyteni, ambiverttiyteni sekä suomalaisuuteni vuoksi. Ruotsalaisyhteisö fikapausseineen on kuitenkin saanut minut oivaltamaan monia asioita sisäisestä maailmastani sekä tehoyhteiskunnasta. Suomessa oma arkeni rakentui tietotyölaisen kahdeksasta neljään -toimistoelämästä palavereineen ja työmatkaliikenteineen. Mieli jakautui työn ja kodin välille, ja työasioiden lisäksi takaraivossa hakkasi jatkuvasti mietteet omasta vanhemmuudesta ja lapsen asioista. Olenko tarpeeksi läsnä? Osaanko lukea lapsen sanattomiakin viestejä? Pärjääkö lapsi koulussa, kaverisuhteissa,

Entten tentten teelika mentten – lähteäkö vaiko ei?

                           Tämä kuva Muumipapan mietelauseesta on napattu Kansallismuseon
Rohkeus, rakkaus, vapaus -näyttelystä.


 

Aikuisten kesken toisen reissutyö tai piiiitkä työreissu ei yleensä ole ongelma. Mutta silloin kun kuviossa on mukana lapsia, pitää laittaa keittiöpsykologin hattu päähän. Meidän vanhempien tahtotila oli, että vuosi sujuisi koko perheen kannalta tasapainoisesti ilman eroahdistuksia sekä arkea pyörittämään jäävän vanhemman – eli minun – ylikuormittumista. Niinpä muuttoajatusta vastustaneelle jälkipolvelle suunnattu sloganimme oli: koti on siellä, missä on perhe.

Kun lähtöpäätös oli tehty, minun piti ryhtyä miettimään käytännön ratkaisuja oman palkkatyön suhteen. Tietotyöläiselle työn tekeminen ei ole maantieteellisesti sidottua, mutta (tunnin) aikaero yhdistettynä koululaislogistiikkaan olisivat jättäneet päivään vain vähän varsinaisia työtunteja. Ranskassa alakoululaiset eivät kulje yksin kouluun, siispä Pariisissa tärkein luottamustehtäväni olisi lapsen kouluun saattaminen ja sieltä haku. Pariisissa koulut alkavat noin kello 9, eli kello 10 Suomen aikaa ja koulupäivä päättyy paikallista aikaa kello 15 (FIN 16).

Selvitin, että täyttäisin vuorotteluvapaan kriteerit. Esihenkilöni ja HR-päällikkömme olivat alusta asti todella suopeita sapattivuotta kohtaan ja allekirjoitimme vuorotteluvapaasopimuksen. Jos kiinnostuit vuorotteluvapaasta, kerron sen hakemisesta tarkemmin täällä!  

Koronan muotoinen varjo matkasuunnitelmien yllä

Vuorotteluvapaaseen liittyvät paperit olivat jo vetämässä, kun koronaviruspandemia nosti rumaa päätään meillä ja maailmalla. Koronakevät sai kyseenalaistamaan koko reissun, koska Ranska oli ja on yksi COVID19-viruksen pahiten runtelemista Euroopan maista.

Ranskan viranomaiset määräsivät ihmiset eristäytymään koteihin sakkojen uhalla miltei kolmeksi kuukaudeksi. Kotoa sai poistua vain tunniksi ja silloinkin mukana piti olla paperi, jonka väri kertoi millä asioilla sitä liikutaan: kauppa-, apteekki tai muu välttämätön käynti. Koiraa sai ulkoiluttaa kotitalon liepeillä ja koirien lainaamisesta tuli tiettävästi aika suosittu tapa ulkoiluttaa myös itseään👇.


Tämä kuva pyöri somessa Ranskan lockdownin aikaan. Copywright: Mokie.


Mietin, onko siinä sitten mitään mieltä istua neljän seinän sisällä ja pitää etäkoulua vieraalla kielellä, jos sama toistuisi syksyllä. Tai jos me vanhemmat sairastuisimme vakavasti - mitä tapahtuu jälkikasvulle vieraassa maassa, missä ei ole mitään turvaverkostoa?! Peloista huolimatta päätimme lähteä.

Toukokuussa 2020 rajoituksia, kuten sosiaalista eristäytymistä sekä ulkoliikkumis- ja kokoontumiskieltoja alettiin Ranskassa hiljalleen purkaa ja kesällä tautitapaukset alkoivat hiipumaan. Heinäkuun lopulla tautiluvut alkoivat taas nousta etenkin työikäisten keskuudessa. Sama ilmiö näkyi ympäri Eurooppaa, kun kesä ja aurinko houkuttelivat ihmiset kodeistaan ulos festareille, piknikeille ja juhliin.

Muuttoamme edeltävällä viikolla Ranskassa raportoitiin 3000 uutta koronatapausta päivittäin. Saavuttuamme maahan, uusia tautitapauksia sitten kevään piikkien raportoitiin lähes 5000 päivässä. Toki pitää muistaa, että Ranskan väkiluku on 66,99 miljoonaa (2019) ja suur-Pariisin noin 11,9 miljoonaa (1.1.2020), joten prosentuaalisesta vaikkapa Suomen tautilukuihin verrattuna luvut eivät välttämättä olisi niin huolestuttavia. Pessimisti koettaa ajatella positiivisesti siinä vaiheessa, kun ei ole vaihtoehtoja😉


Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkailuvinkki: valtava Versailles

Mitä eläminen maksaa Pariisissa?

Havaintoja hidastamisesta – den fantastiska fikapaussen