Suomi VS. Ranska – tapansa kullakin

 Asetettuamme taloksi, huomasin heti pari seikkaa, jotka ovat Pariisissa eri tavalla kuin kotona. Joihinkin arkisiin asioihin on Suomessa niin tottunut, että ei ole edes tajunnut niiden olevan täysin ainutlaatuisia keksintöjä koko maailmassa. Listasin muutaman asian, jotka ovat eri lailla Suomen ja Ranskan kerrostaloasumisen välillä.

1. Hygieniahommat 🛀

En tiedä tarvitseeko aiheesta muuta sanoa kuin bidé. Kotitalomme on rakennettu noin 200 vuotta sitten. Toki taloa on rempattu ja modernisoitu – tosin viimeksi ehkä 90-luvulla – mutta asunnossamme on ihka aito alapesuallas. Bidé on vielä epäkäytännöllisesti eri tilassa kuin wc-pönttö, että kun haluaisit vessakäynnin jälkeen hieman alapeseytyä, niin siirryt pytyltä housut kintuissa kylpyhuoneeseen 😆. Kahden hanan taktiikalla veden lämpötila on tietenkin aina väärä, joten on suuri riski joko polttaa tai kylmettää privaatit paikkansa. Kyllä tuli heti ikävä käsisuihkua! Tiesitkö muuten, että suomalaisen alapesusuihkun kehitti tiettävästi suomalainen arkkitehti Maija Suurla? Myös pyllypyssynä tunnettu keksintö täytti hiljattain 50 vuotta.

Ehdotonta plussaa kylppärissä on amme 💛. Meillä ei ole aiemmin ammetta ollut ja nyt täällä on jo rivi kylpypommeja hankittuna, joiden tuoksuissa aiomme lilliä itsemme rusinoiksi! Suihkun vesijohto on pitänyt jo kerran vaihtaa ja huomasin, että vuokranantaja oli varastoinut vessan laatikoihin liudan tiivisteitä ja jakoavaimen, eli varmaan pääsen pian testaamaan taitojani (lue: taidottomuuttani) rööriroopena!

2. Roskien lajittelu ja kierrätys ♼🍃

Suomessa olen tottunut jätteiden lajittelija eikä omatunto antaisi rauhaa, jos heittäisin sekajätteisiin sellaista, mikä kuuluisi muovi-, bio-, lasi- kartonki- tai metallijätteisiin. Kerrostaloasujana vien kotona lajittelemani jätesäkit tyytyväisenä taloyhtiön roskakatoksen nimettyihin jäteastioihin. Pariisissa koin melkein kulttuurishokin roskien suhteen. Täällä lajitellaan pahvit, lasit, metallit, muovi ja sekajäte juu, mutta sekajätteeseen menevät niin biot kuin muu sälä. Ranskassa ei edes tunneta käsitettä alumiinitölkkien tai pullojen kierrätys, vaan juomatölkit rutistetaan kasaan ja heitetään metallijätteeseen (kääk). Samoin muoviset juomapullot pistetään muoviroskiin (kääk potenssiin kaks). Täällä olisi hyvä bisnesrako Palpalle tai muulle pullonkierrätysfirmalle – vink vink!

Roskien vieminen se sitten vasta mielenkiintoista onkin! Talossamme ei ole OLLENKAAN omia roska-astioita, vaan sekajätteet heitetään katujen varsilla oleviin roska-astioihin (tai ihan vaan kadun varteen, josta roska-autot ne noukkivat). Pahvi-, metalli- ja muoviroskat kerätään tiettyinä viikonpäivinä ja koska meidän talossamme ei omia jäteastioita näille jätteille ole, niin meidän pitää kytätä, milloin naapuritalojen roska-astiat tuodaan kadulle roska-autoja varten. Jäteastiat tuodaan esiin piiloistaan aamuvarhaisella ja aamuyhdeksään mennessä on jo myöhäistä kiikuttaa nyssyköitään ulos.

Kierrätysroskien keräyksen viikonpäivät eivät ole meille vielä ihan hahmottuneet, joten joka aamun me kurkimme parvekkeelta, ilmestyykö kadulle spesiaaliastioita👀. Sekin on vähän outoa, että vaikka lajittelemme kotona muovin, pahvin ja metallit eri roskasäkkeihin, ne viedään kaikki kuitenkin samaan roska-astiaan… roskakuskit sitten kuulemma lajittelevat ne omiin vuoriinsa kaatopaikalla – toivon mukaan.

3. Tiskien kuivaaminen 🍽🧼

Tiesitkö, että meille suomalaisille tuiki tavallinen astiakaappi on Suomen lisäksi käytössä vain Italiassa ja jonkin verran Ruotsissa? Mitä neronleimauksen aliarvioimista! Täällä Ranskassa käsin tiskattavat astiat jätetään kuivumaan tiskialtaan reunalle tai sitten ne kuivataan astiapyyhkeellä ja pannaan kaappiin tiskauksen päätteeksi.

Knoppi: Idea tiskipöydän yläpuolelle sijoitettavasta astioiden kuivauskaapista oli alun perin yhdysvaltalaisen Louise R. Krausen. Suomessa astiankuivauskaappia - tuttavallisemmin tiskikaappia - kehitti Maiju Gebhard (1896–1986). Perimätiedon mukaan Maiju oli laskenut, että perheenemäntä käytti tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämästään. Miettikää sitä, pariisittaret.

4. Vesijohtovesi 💧

Pariisilaisten juomavesi tulee kahdesta joesta: Marnesta ja Seinestä. Vesijohtovesi on juomakelpoista lähes kaikissa läntisen Euroopan maissa ja niin se on Ranskassakin. Vesi tosin on hyvin kalkkipitoista ja se maistuu vähän erilaiselta kuin koti-Suomessa. Kalkkipitoisen veden juominen on kyllä ihan turvallista ja makuunkin tottuu. Sen sijaan kosmetologini sanoi, että akneen taipuva ihoni saattaa reagoida äkäisestikin kalkkipitoiseen veteen. Koska iho ei välttämättä kovasta vedestä pidä, kävin ostamassa vedensuodattimen, jonka avulla vesi toivottavasti sekä tuntuu että maistuu kuin Päijänteen vesi😊.

Vedessä olevan kalkin paljastaa myös asunnossa olleet astiat sekä keittiön että kylpyhuoneen tasot, jotka ovat valkoisia täpliä täynnä. Kalkkipitoinen vesi on kovaa, mikä pitää huomioida esim. astian- ja pyykinpesukonetta käyttäessä. Pyykinpesuainetta saa ostaa kalkinpostiaineeseen miksattuna ja astianpesukoneeseen pitää pesutabletin lisäksi lisätä suolarakeita ja kirkastusnestettä.

5. Ruokamarkettien kassahihnattomuus 😲

Ranskan ruokakaupoissa ei pakkausalueita ole (jälkikirjoitus: yhdessä isommassa supermarketissa olen sellaisen bongannut). On sula mahdottomuus pakata suuria määriä ostoksia rauhassa ja huolella niin, ettei jugurttipurkit ole maitopullojen alla ja niin edelleen. Täällä tuotteet ladotaan sellaiseen minilaariin ja maksamisen jälkeen yrität sitten hädässä kahmia ostoksia kassiisi. Täällä kyllä ihmiset toimivat tooooodella (lue hermostuttavan) rauhallisesti asioidessaan kassalla – asiakkaat alkavat kaivaa kuvettaan vasta siinä vaiheessa kun myyjä ilmoittaa summan. Toki se antaa vähän lisäaikaa edelliselle pakkaajalle, mutta kyllä olen kokenut jo perisuomalaista (sisäistä) kassajonoraivoa, kun muut tupeksivat kassalla😆. Ja siitä se oma pakkauspaniikkikin sitten varmaan johtuu, kun ajattelen että joku fransmanni raivoaa päänsä sisällä omalle hitaudelleni!

Lomalla ja mielikuvissa ajatus pariisilaisista leipomoista ja juustopuodeista on ihana, kun mietit, kuinka käyt yhdessä kadun kulmassa nappaamassa uunituoreen croissantin, toisessa mehevän juuston ja kolmannessa viinipullon. Mutta eipä sitä ehtisi koko päivänä muuta tehdäkään, jos ostaisi yhden asian sieltä ja toisen täältä. Suomalaisena supermarketti-ihmisenä ja tehokkuusajattelijana pidän varsin kätevänä sitä, että saan kaikki ruokatarpeet saman katon alta – ja mielellään vielä vaatteita ja vessaharjankin samalla reissulla. Ruokahifistelylle ja fiilisshoppailulle on sitten omat hetkensä.

Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja