Suomi VS. Ranska – tapansa kullakin
Asetettuamme taloksi, huomasin heti pari seikkaa, jotka ovat Pariisissa eri tavalla kuin kotona. Joihinkin arkisiin asioihin on Suomessa niin tottunut, että ei ole edes tajunnut niiden olevan täysin ainutlaatuisia keksintöjä koko maailmassa. Listasin muutaman asian, jotka ovat eri lailla Suomen ja Ranskan kerrostaloasumisen välillä.
1.
Hygieniahommat 🛀
En tiedä tarvitseeko aiheesta muuta sanoa kuin bidé. Kotitalomme
on rakennettu noin 200 vuotta sitten. Toki taloa on rempattu ja modernisoitu –
tosin viimeksi ehkä 90-luvulla – mutta asunnossamme on ihka aito alapesuallas.
Bidé on vielä epäkäytännöllisesti eri tilassa kuin wc-pönttö, että kun
haluaisit vessakäynnin jälkeen hieman alapeseytyä, niin siirryt pytyltä
housut kintuissa kylpyhuoneeseen 😆. Kahden hanan taktiikalla veden lämpötila
on tietenkin aina väärä, joten on suuri riski joko polttaa tai kylmettää privaatit
paikkansa. Kyllä tuli heti ikävä käsisuihkua! Tiesitkö muuten, että suomalaisen
alapesusuihkun kehitti tiettävästi suomalainen arkkitehti Maija Suurla? Myös
pyllypyssynä tunnettu keksintö täytti hiljattain 50 vuotta.
Ehdotonta plussaa kylppärissä on amme 💛. Meillä ei ole aiemmin ammetta
ollut ja nyt täällä on jo rivi kylpypommeja hankittuna, joiden tuoksuissa aiomme
lilliä itsemme rusinoiksi! Suihkun vesijohto on pitänyt jo kerran vaihtaa ja
huomasin, että vuokranantaja oli varastoinut vessan laatikoihin liudan
tiivisteitä ja jakoavaimen, eli varmaan pääsen pian testaamaan taitojani (lue:
taidottomuuttani) rööriroopena!
2. Roskien lajittelu ja kierrätys ♼🍃
Suomessa olen tottunut jätteiden lajittelija eikä omatunto antaisi rauhaa,
jos heittäisin sekajätteisiin sellaista, mikä kuuluisi muovi-, bio-, lasi- kartonki-
tai metallijätteisiin. Kerrostaloasujana vien kotona lajittelemani jätesäkit
tyytyväisenä taloyhtiön roskakatoksen nimettyihin jäteastioihin. Pariisissa koin
melkein kulttuurishokin roskien suhteen. Täällä lajitellaan pahvit, lasit,
metallit, muovi ja sekajäte juu, mutta sekajätteeseen menevät niin biot kuin
muu sälä. Ranskassa ei edes tunneta käsitettä alumiinitölkkien tai pullojen
kierrätys, vaan juomatölkit rutistetaan kasaan ja heitetään metallijätteeseen (kääk).
Samoin muoviset juomapullot pistetään muoviroskiin (kääk potenssiin kaks). Täällä
olisi hyvä bisnesrako Palpalle tai muulle pullonkierrätysfirmalle – vink vink!
Roskien vieminen se sitten vasta mielenkiintoista onkin! Talossamme ei ole OLLENKAAN
omia roska-astioita, vaan sekajätteet heitetään katujen varsilla oleviin roska-astioihin
(tai ihan vaan kadun varteen, josta roska-autot ne noukkivat). Pahvi-, metalli-
ja muoviroskat kerätään tiettyinä viikonpäivinä ja koska meidän talossamme ei
omia jäteastioita näille jätteille ole, niin meidän pitää kytätä, milloin
naapuritalojen roska-astiat tuodaan kadulle roska-autoja varten. Jäteastiat tuodaan
esiin piiloistaan aamuvarhaisella ja aamuyhdeksään mennessä on jo myöhäistä
kiikuttaa nyssyköitään ulos.
Kierrätysroskien keräyksen viikonpäivät eivät ole
meille vielä ihan hahmottuneet, joten joka aamun me kurkimme parvekkeelta,
ilmestyykö kadulle spesiaaliastioita👀. Sekin on vähän outoa, että vaikka
lajittelemme kotona muovin, pahvin ja metallit eri roskasäkkeihin, ne viedään
kaikki kuitenkin samaan roska-astiaan… roskakuskit sitten kuulemma lajittelevat
ne omiin vuoriinsa kaatopaikalla – toivon mukaan.
3. Tiskien kuivaaminen 🍽🧼
Tiesitkö, että meille suomalaisille tuiki tavallinen astiakaappi on Suomen
lisäksi käytössä vain Italiassa ja jonkin verran Ruotsissa? Mitä
neronleimauksen aliarvioimista! Täällä Ranskassa käsin tiskattavat astiat
jätetään kuivumaan tiskialtaan reunalle tai sitten ne kuivataan astiapyyhkeellä
ja pannaan kaappiin tiskauksen päätteeksi.
Knoppi: Idea tiskipöydän yläpuolelle sijoitettavasta astioiden
kuivauskaapista oli alun perin yhdysvaltalaisen Louise R. Krausen.
Suomessa astiankuivauskaappia - tuttavallisemmin tiskikaappia - kehitti Maiju Gebhard (1896–1986). Perimätiedon mukaan Maiju oli
laskenut, että perheenemäntä käytti tiskaamiseen ja astioiden
kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämästään. Miettikää sitä,
pariisittaret.
4. Vesijohtovesi 💧
Pariisilaisten juomavesi tulee kahdesta joesta: Marnesta ja Seinestä. Vesijohtovesi
on juomakelpoista lähes kaikissa läntisen Euroopan maissa ja niin se on
Ranskassakin. Vesi tosin on hyvin kalkkipitoista ja se maistuu vähän erilaiselta
kuin koti-Suomessa. Kalkkipitoisen veden juominen on kyllä ihan turvallista ja
makuunkin tottuu. Sen sijaan kosmetologini sanoi, että akneen taipuva ihoni
saattaa reagoida äkäisestikin kalkkipitoiseen veteen. Koska iho ei välttämättä
kovasta vedestä pidä, kävin ostamassa vedensuodattimen, jonka avulla vesi
toivottavasti sekä tuntuu että maistuu kuin Päijänteen vesi😊.
Vedessä olevan kalkin paljastaa myös asunnossa olleet astiat sekä keittiön että
kylpyhuoneen tasot, jotka ovat valkoisia täpliä täynnä. Kalkkipitoinen vesi on
kovaa, mikä pitää huomioida esim. astian- ja pyykinpesukonetta käyttäessä.
Pyykinpesuainetta saa ostaa kalkinpostiaineeseen miksattuna ja
astianpesukoneeseen pitää pesutabletin lisäksi lisätä suolarakeita ja kirkastusnestettä.
5. Ruokamarkettien kassahihnattomuus 😲
Ranskan ruokakaupoissa ei pakkausalueita ole (jälkikirjoitus: yhdessä isommassa
supermarketissa olen sellaisen bongannut). On sula mahdottomuus pakata suuria
määriä ostoksia rauhassa ja huolella niin, ettei jugurttipurkit ole
maitopullojen alla ja niin edelleen. Täällä tuotteet ladotaan sellaiseen
minilaariin ja maksamisen jälkeen yrität sitten hädässä kahmia ostoksia
kassiisi. Täällä kyllä ihmiset toimivat tooooodella (lue hermostuttavan)
rauhallisesti asioidessaan kassalla – asiakkaat alkavat kaivaa kuvettaan vasta
siinä vaiheessa kun myyjä ilmoittaa summan. Toki se antaa vähän lisäaikaa edelliselle
pakkaajalle, mutta kyllä olen kokenut jo perisuomalaista (sisäistä)
kassajonoraivoa, kun muut tupeksivat kassalla😆. Ja siitä se oma pakkauspaniikkikin
sitten varmaan johtuu, kun ajattelen että joku fransmanni raivoaa päänsä sisällä
omalle hitaudelleni!
Lomalla ja mielikuvissa ajatus pariisilaisista leipomoista ja juustopuodeista
on ihana, kun mietit, kuinka käyt yhdessä kadun kulmassa nappaamassa
uunituoreen croissantin, toisessa mehevän juuston ja kolmannessa viinipullon. Mutta
eipä sitä ehtisi koko päivänä muuta tehdäkään, jos ostaisi yhden asian sieltä
ja toisen täältä. Suomalaisena supermarketti-ihmisenä ja tehokkuusajattelijana
pidän varsin kätevänä sitä, että saan kaikki ruokatarpeet saman katon alta – ja
mielellään vielä vaatteita ja vessaharjankin samalla reissulla.
Ruokahifistelylle ja fiilisshoppailulle on sitten omat hetkensä.
Cordialement,
Pariisin kirjeenvaihtaja
Kommentit
Belgiassa asuessa tutustuin tuohon kalkkisen veden vaikutukseen. Suihkun päätä sai liuotella aina välillä, jottei kalkki tukkinut niitä pikku reikiä kokonaan. Myös veden ja kahvinkeittimet kerryttivät kalkkikerrostumat yllättävän äkkiä.
VastaaPoistaRoska meininki oli tuollainen myös Belgiassa 20 vuotta sitten. Jätteet lajiteltiin oman värisiinsä pusseihin ja jostain sai aikatauluja, joista näki minä aamuna minkäkin väriset pussit oli syytä kiikuttaa kadunvarteen. Ehkä teidän naapureilta voi kysyä mistä teidän alueen roska-aikataulun saa selville
Hauska lukea teidän elämästä siellä.
Kiitos Leea vinkistä tuon suihkun liuottelun osalta, enpäs olisi hoksannut! Keittimet ovat todellakin kalkin peitossa jo edellisen asukkaan jäljiltä. Kaapeissa on myös hirveä määrä bikarbonaattijauhetta ja oletan, että siitä pitää sotkottaa joku puhdistusliuos. Tai sitten pyydän sukulaisia lähettämään sitruunahappoa Suomesta :). Ja kiitos vinkistä myös roska-aikataulujen suhteen, pitääpä kysyä josko naapurit olisivat niistä selvillä!
Poista