Tämä on raidelomakuvauksen viimeinen osa, jossa pistäydytään Lounais-Ranskan kaupungeissa. Matkasimme maata pitkin kahdeksassa eri kaupungissa kahdeksan päivän aikana, jolloin kulutimme rautateiden kiskoja ja kenkiemme pohjia. Tässä osassa vierailemme virtuaalisesti kaupungeissa Avignon, Arles ja Séte.
Pariisissa asuva perheemme suuntasi talvilomalle varsin keväisille ja paikoin kesäisillekin leveysasteille. Mini-interrailimme muodosti pisaran Ranskan raideverkostoon reitillä: Pariisi-Toulouse-Carcassonne-Perpignan-Monpellier-Nîmes-Avignon-Arles-Séte-Pariisi.
Matkakertomuksen 1. osan (Toulouse-Carcassonne-Perpignan) voit lukea täältä.
Matkakertomuksen 2. osan (Monpellier-Nîmes) voit lukea täältä.
Päivä 7. Nîmes–Avignon, 44 km | TER 10.45–11.25 | Hôtel Danieli Avignon**
Aurinkoisen sään saattelemana saavuimme Avignoniin, joka on Rhône-joen rannalla Provencessa. Provence tunnetaan laventelista sekä yrttejä ja vihanneksia suosivasta keittiöstään. Paikallinen murre on nimeltään provensaali, joka on sekoitus ranskaa ja italiaa. Juna-asemalta astellessamme kiinnitin huomiota kaupungin muuriin. Saatuani käteeni turistikartan huomasin, että yhtenäinen ehjä muuri kiertää koko vanhaa kaupunkia. Kirjauduttuamme hotelliin (jossa ilmastointi oli tukossa ja ikkunanäkymä aukeni kohti seinää) lähdimme Rue de la République -pääkatua pitkin. Sen päässä sijaitsee Place de l’horloge -aukio, jolta pujottelimme kaupungin tunnetuinta nähtävyyttä kohti. Siellä täällä huomasimme talojen tasaisissa seinissä hienoja maalauksia, jotka esittivät ikkunoita ja niistä kurkkivia ihmishahmoja.
Avignon olisi voinut jäädä tuiki tuntemattomaksi paikannimeksi ilman 1300-luvun tapahtumia. Vuonna 1309 Ranskan kuningas Filip IV Kaunis sai taivuteltua paavi Klemens V:n siirtämään paavinistuimen Roomasta Avignoniin. Kun paavinistuin ei sijainnutkaan Vatikaanissa, oli roomalaiskatolinen kirkko Ranskan kuninkaan määräiltävissä. Ajanjakso 1309–1377 tunnetaan nimellä Avignonin vankeus tai paavien Baabelin vankeus, koska paavit olivat kaupungissa kuninkaan marionetteina. Palais de Papes, eli Paavien palatsi rakennettiin 17 vuodessa ensisijaisesti puolustuskäyttöön, mistä kielii sen yli viisimetriset seinät. Paavinistuin saatiin siirrettyä takaisin Rooman Vatikaaniin vuonna 1377, mutta siitä alkoi ”suuri skisma”, jonka aikana paavi asui Vatikaanissa ja vastapaavi Avignonissa. Paavien palatsi onkin yksi Avignonin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se on myös maailman suurin goottityylinen rakennus. 
Palatsilta kipusimme korkealle kukkulalle, jonka huipulla oli kaunis Rocher des Domsin puisto kuvauksellisine näköaloineen kaikkiin ilman suuntiin. Puistossa on myös kaunis levähdyspaikka lammen äärellä. Söimme paikalla eväät ja katselimme hetken lammen joutsenparin touhuja sekä sorsien ja pulujen huvittavan tuntuisia soidinmenoja. Vatsat täynnä nauliinnuimme näköalatasanteelle, josta avautui huikea näkymä Rhône-joelle ja edelleen puolikkaaseen Pont Saint-Bénézet-siltaan. Se tunnetaan paremmin nimellä Avignonin silta, josta on tehty laulukin nimeltä Sur le pont d’Avignon. Kivestä ja puusta rakennettu silta valmistui vuonna 1185, jolloin siinä oli 22 kaarta. Vuoden 1479 tulvissa sillan kaarista kaksi tuhoutui kokonaan ja silloinen Ranskan kuningas Ludvig XI määräsi sillan uudelleenrakennuksen. Vuosien 1603–1633 välillä kaaria sortui veteen ja silta rakennettiin aina uudelleen, kunnes 1669 Rhône jälleen tulvi niin paljon, että sillasta jäi jäljelle enää neljä kaarta. Tynkä silta on sittemmin päässyt osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa sekä Ranskan tunnetuimpien nähtävyyksien listaa.
Lähdimme laskeutumaan alas kukkulalta ja päädyimme uudelleen Paavien palatsille, josta jatkoimme matkaa rinnettä alas kaupunginmuurin tasalle. Normaalisti Avignonin sillalle ja sen yhteydessä olevaan museoon pääsisi muurin juurelta, mutta koronan vuoksi se oli suljettu kaikkien muiden nähtävyyksien rinnalla. Jatkoimme matkaamme muurien sisäpuolella ja aikamme käveltyämme päädyimme Rue des Teinturiers -nimiselle kadulle, jonka lempinimi on vapaasti suomennettuna Vesirattaidenkatu. Sen rinnalla virtaavaa kapeaa Sorgue-jokea halkoo neljä suurta vesiratasta. Tekstiiliteollisuus kukoisti alueella 1200–1700- luvuilla ja joella sekä vesirattailla oli tärkeä rooli kankaanvärjäyksessä. Sorgue-joen vesi virtaa Fontaine de Vaucluse -lähteestä ja 1100-luvulla sen vesi täytti vallihaudat kaupungin muurien juurella, ennen kuin siitä tuli tekstiilitehtaiden liikkeellepaneva voima vuodesta 1440 lähtien. 1500-luvulla syntyivät puuvillan painotehtaat, jotka tarjosivat työtä siivoojille ja kankaan värjääjille. 
Kuljeskelimme vielä tovin vanhoilla mukulakivikaduilla, jonka jälkeen suuntasimme kauppaan hankkimaan päivällis- ja iltapalatarpeita. Illan aikana oli hyvin aikaa buukata seuraavan päivän junaliput ja suunnitella askelmerkit seuraaviin kohteisiimme.
Päivä 7. Avignon-Arles | TER 13.13–14.44
Olimme varanneet matkamme viimeisen yöpymisen Sètestä, mutta sen ja Avignonin välissä sijaitsee mielenkiintoinen Arles. Päätimme pistäytyä myös siellä, kun nyt kerran niillä seuduilla liikuimme. Arles sijaitsee niin ikään Rhône-joen varrella. Kapunki on kirjattu UNESCON maailman perintökohteeksi vuonna 1981 ja siellä on maailman eniten Rooman valtakunnan aikaisia monumentteja Rooman jälkeen.
Roomalaismonumenttien ohella kaupungin on tehnyt tunnetuksi taiteilija Vincent van Gogh. Syntyjään hollantilainen taiteilija teki lyhyeksi jääneen elämänsä aikana 1100 piirustusta ja yli 900 maalausta, joista peräti 300 hän maalasi Arlesissa. Van Gogh muutti kaupunkiin keväällä 1888 ja hän vaikuttui suuresti seudun valosta, väreistä ja luonnosta. Van Gogh maalasi Arlesissa muiden muassa useita auringonkukkatöitä sekä teokset Sadonkorjuu Provencessa (1888), Keltainen talo (1888) ja Sypressien reunustama viljapelto (1889). Van Gogh kärsi psyykkisestä sairaudesta ja päätyi tekemään itsemurhan vain 37-vuotiaana (joskin jälkikäteen on spekuloitu, josko hänet olisi sittenkin yritetty tappaa). Elinaikanaan Van Goghia ei pidetty suuressa arvossa, mutta kuolemansa jälkeen häntä on alettu pitää yhtenä tärkeimmistä eurooppalaisista kuvataiteilijoista. Hänen teoksillaan oli suuri vaikutus ekspressionismin ja fauvismin syntyyn. Nykyään Arlesissa sijaitsee Van Gogh -säätiö.
Arlesiin saavuttuamme nappasimme jälleen turistikartan juna-aseman läheisyydessä sijaitsevasta turisti-info- ja matkatavarasäilytyspisteeltä. Suuntasimme Vanhaankaupunkiin, jota kiersi muuri, samaan tapaan kuin Avignonissa. Arlesissa on muutama merkittävä nähtävyys, joista osan otimme haltuun pysähdyksemme aikana; Areena eli amfiteatteri, Roomalainen teatterirakennus ja Konstantinuksen termit (termit = roomalainen kylpylä). Näiden lisäksi kaupungissa on myös Alyscamps (roomalainen nekropoli) sekä Pyhän Trofimuksen kirkko ja antiikin historian museo Musée de l'Arles et de la Provence antiques, mutta ne olivat sattuneesta syystä kiinni. 
Suuntasimme Rue Voltairea pitkin Areenalle, joka on yksi kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Vuonna 90 EAA rakennettu amfiteatteri on sekin paremmin säilynyt kuin kuuluisampi sisarensa Roomassa. Amfiteatteri on kaksitasoinen ja sen ylhäältä ulos nousevat tornin ovat keskiaikaisia lisäosia. Aikanaan areenan katsomoon mahtui 20 000 henkeä seuraamaan gladiaattoreiden taisteluja ja urheilukisoja olympialaisten hengessä. Kun Rooman valtakunnan kukoistuskausi oli ohi ja siirryttiin ajassa kohti keskiaikaa, amfiteatteri toimi linnoituksena, jolloin sitä varusteltiin ja paranneltiin enemmän puolustustarkoitusiin. 
Lähdimme Areenalta eteenpäin, ja ohitimme 1. vuosisadan roomalaisen teatterin, joka on rakennettu keisari Augustuksen aikana. Sieltä päädyimme Place de la République -aukiolle, jota reunustaa Arlesin kaupungintalo vuodelta 1558 peräisin olevine kellotapuleineen. Aukion keskellä komeilee suihkulähteen reunustama egyptiläinen obeliski. Tavallisesti aukiolta olisi pääsy maanalalaisiin Cryptoporticus-tunneleihin, mutta toiston välttämiseksi totean, että syyn kiinnioloon jo tiedätkin. Seuraavaksi saavutimme Konstantinuksen termit (lat. thermae), eli roomalainen kylpylä, jollaisia saattoi löytää lähes jokaisesta Rooman valtakunnan kaupungista. Pikakierroksen jälkeen oli aika haukata huikopalaa ja suunnata juna-asemalle. Ostimme lounaaksi todella herkullista ja mehevää levypiirakkaa sekä keksintapaisia leivonnaisia, jotka söimme Rhône-joen äärellä.
Päivä 8. Séte | Sunnyblue*** (yksityinen majoittaja) |Séte-Pariisi TGV INOUI 15.10-17.30 + 18.04–20.08
Mini-interrailimme viimeinen matkaetappi oli Séte, minne saavuimme Arles’ssa käynnin jälkeen myöhään iltapäivällä. Sää oli ihanan lempeä ja välimerellinen. Saapumispäivän agendalla oli majoituspaikan haltuunotto ja kaupassa käynti. Majoituimme ystävällisen rouvan yksityisasunnossa, joka oli erittäin siisti ja varsin passeli meidän tarpeisiimme. Asunnossa oli jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvinkeitin ja pesukone, joita kaikkia tarvittiin. Pieni muistutus todellisuudesta saatiin, kun rappukäytävässä vastaamme tuli ensihoitaja, joka ilmoitti, että hissiä ei kannata käyttää, koska sieltä tuodaan pian covid19-potilas. Täytyy myöntää, että mietin ihan pari kertaa, että olikohan sittenkään ihan fiksua varata yksityisasuntoa tai hotellihuonettakaan korona-aikana.
Viimeisen lomapäivämme ohjelma oli tutustua kauniiseen Séteen jalkapatikan merkeissä. Séte osoittautui matkan kirkkaimmiksi tähdiksi. Se tunnetaan Languedocin Venetsiana ja sillä on oma erittäin vahva kulttuuri-identiteetti, perinteet, keittiö sekä murre. Kaupunkikuvaa leimaa voimallisesti niin Välimeri kuin Thau-järvi, joiden tuntumassa Séte sijaitsee. Toinen maantieteellisesti hallitseva elementti on jylhä vuoristo, joka kohoaa kaupungin taustalla. Lähdimme valloittamaan vuorta, jonka huipulla oli lukemamme mukaan hienot maisemat kaupungin ja Välimeren ylle. Saimme nauttia auringonpaisteesta ja kesäfiiliksestä kivutessamme loputtomalta tuntuvia portaita ja mäkiä.
Huipulla maisemat todellakin lunastivat lupauksensa! Ihastelimme aikamme maalauksellisia näkymiä, piipahdimme piskuisessa kappelissa ja nautimme läheisessä kahvilassa paikallista erikoisuutta, la Tielle -piirasta, jonka täytteenä on mustekalaa.
Seuraava tehtävä oli lasketella rinnettä pitkin alas, upeasta auringonpaisteesta ja maisemista nauttien. Päädyimme keskustan kaduille pörräilemään ja ostelemaan tuliaisia ennen kuin oli aika pakata tavarat ja lähteä kohti Pariisin-junaa. Kaupungissa olisi viettänyt helposti pidemmänkin loman – Séte oli ehdottomasti yksi suosikeistani koko reissulla!
Hyppäsimme paikallisjunaan, joka vei meidät Lyoniin. Siellä oli ohjelmassa junanvaihto ja eväiden ostaminen. Olimme varanneet paikat ensimmäisestä luokasta, jossa on väljempää. Söimme evästä ja nautimme aikuisten kesken kuplivaa onnistuneen loman kunniaksi. Pienen pieni takaisku tuli tuolla viimeisellä raideosuudella Lyon-Pariisi, kun matkan puolivälissä kuulutettiin sähköviasta, joka viivästyttäisi saapumisaikaa tunnilla. Loppujen lopuksi viive ei ollut kuin 20 minuuttia, joten voisi sanoa, että kaikki meni reissulla nappiin. Näin jälkikäteen voi vielä iloita siitä, että onnistuimme välttämään altistumiset ja sairastumiset, mikä oli oma huoleni korona-ajan matkailuun liittyen. Junissa käytimme kaikki kahta maskia päällekkäin ja jos ruokailimme junissa, pyrimme syömään silloin kuin kukaan muu parin metrin säteellä ei ruokaillut.
Pro tip: Raidereissulle on hyvä varata suurten kaupunkien väliset matkat etukäteen, koska Ranskan lomasesonkeina lippujen kelluvat hinnat tulevat sitä kalliimmiksi, mitä lähemmäksi lähtöpäivä lähenee. Ranska on niin suuri maa, että esimerkiksi koulujen talvilomakausi sijoittuu kuuden viikon aikajanalle. Jos sinulla on tiukka ja tarkkaan määritelty lomajakso, kannattaa niin majoitukset kuin TGV/INOUI/UIGO/Intercité-junien eli ns. luotijunien liput varata etukäteen. Lyhemmillä pätkillä TER-paikallisjunia menee niin tiuhaan, että paikkavaraus ei ole tarpeellinen. Niissäkin on kyllä syytä syöksyä istuimelle salamana, tai muuten voit joutua seisomaan matkatavaroinesi oviaukossa koko matkan ajan. TER-juniin saa muuten myös pyörän hyvin kätevästi mukaan, koska tietyissä vaunuissa on niille tarkoitetut pystytelineet.
Pro tip 2: Junaliput saa varattua helposti verkosta, jos taidat ranskan, englannin tai saksan kielen. Ranskan kansallisen SNFC-rautatieyhtiön varausmoottori löytyy osoitteessa: https://en.oui.sncf/en/train-ticket ja vaihtoehtoisesti voit ladata heidän OUI.snfc -nimisen sovelluksensa. johon saat varaamasi liput näkyviin sähköisenä. Myös verkkosivujen kautta varatuista lipuista saat vahvistuksen sähköpostiisi. Rautatieyhtiön varaussysteemissä on myös erittäin hyvä hold on -toiminto, jolla voit pitää lippuvaraustasi voimassa viikon ajan, jos tarvitset miettimisaikaa varauspäätöksellesi.
Pro tip 3: majoitusvaraukset hoituivat meillä näppärästi booking.comin kautta. Sen avulla oli helppo olla yhteydessä myös yksityisasuntoja vuokraavien henkilöiden kanssa, kun piti sopia huoneiden vapautumisajoista ja avainten noutamisesta.
Cordialement,
Pariisin kirjeenvahtaja
Kommentit
Lähetä kommentti